Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Seurakuntien keskeisenä pyrkimyksenä on lisätä ihmisten osallisuutta ja sitä kautta auttaa kasvattamaan yksilön merkityksellisyyden ja kuuluvuuden kokemusta. Diakoniatyön keskeisenä tavoitteena on eri-ikäisten ihmisten osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.
Osallisuus voidaan määritellä kolmella ulottuvuudella tai edellytyksellä (Raivio & Karjalainen 2013):
Riittävä toimeentulo ja hyvinvointi
Toiminnallinen osallisuus
Yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys
Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteisöllisen toiminnan ulkopuolelle jäämistä. Useimmiten siihen liittyy myös sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä osattomuutta ja eriarvoisuutta. Esimerkiksi heikko koettu elämänlaatu lisää osattomuuden kokemuksia. (THL)
Osallisuuden vahvistamisen pääpiirteenä on yhteisöllisyyden, kuuluvuuden sekä hyväksytyksi tulemisen tunteen lisääminen. Viime vuosikymmenten yhteiskunnan lisääntyvä yksilöllistyminen vähentää ihmisten osallisuuden tunnetta ja sitä kautta sitoutuminen yhteisöihin on vähentynyt. Yhteisöllisyyden muutokseen liittyy myös osallisuuden merkityksen korostuminen. Osallisuus sisältää ajatuksen omakohtaisesta yhteisöön sitoutumisesta ja ihmisen aktiivisesta roolista yhteisöllisissä suhteissa
Kristillisen kirkon ajattelussa ja toiminnassa yhteisöllisyyden ja osallisuuden käsitteet ovat keskeisesti esillä. Jo alkuseurakunnan toimintaa kuvaavat tekstit liittävät ihmisten keskinäisen yhteyden ja osallisuuden osaksi kirkon olemusta. Kirkko pyrkii lisäämään seurakuntalaisten osallisuutta ja kutsuu jäseniään toimimaan eri tavoin yhdessä.
Kotikäyntityö, lähimmäispalvelu ja vertaisryhmät ovat esimerkkejä osallisuutta vahvistavasta työstä. Diakoniatyöhön sisältyvässä yhteisöllisessä toiminnassa on keskeistä yhdessä tekeminen, yhteyteen saattaminen ja keskinäinen auttaminen.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä