Kumppanuussopimukset

Kumppanuussopimuksilla tarkoitetaan eri järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa tehtäviä, yleensä hankkeisiin liittyviä sopimuksia, joissa määritellään yhteistyön määrää ja laatua. Hankkeita rahoittavat tahot tarvitsevat kumppanuussopimuksia osana rahoituksen hakemista. Usein kumppanuussopimuksiin määritellään yhteistyön tekeminen, viestinnällinen yhteistyö sekä mahdollinen ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuminen. Kumppanuussopimukset selkiyttävät tehtävää yhteistyötä ja auttavat resursoimaan ja tarvittaessa rajaamaan yhteistyön tapoja. Kumppanuussopimuksia valmistellessa seurakunnan on hyvä pohtia, mitä etua kumppanuudesta on ja kuinka se tukee ja selkiyttää seurakunnan ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Kumppanuussopimuksessa voidaan sopia myös rahallisesta korvauksesta esimerkiksi tilanteessa, jossa seurakunta tarjoaa osana hanketta ammatillisesti ohjattua vertaisryhmää.   
  
Kirkon kehitysvammaistyössä yhteistyösopimuksia kutsutaan kumppanuussopimuksiksi. Lähtökohtana sopimuksissa on itsemääräämisoikeus sekä ihmisoikeudet. Kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus kattaa oikeuden hengellisen elämän harjoittamiseen ja siinä itsensä toteuttamiseen Myös YK:n vammaissopimukseen sisältyy vammaisen ihmisen oikeus ja vapaus hengellisen elämän toteuttamiseen.   
 
Sopimus vahvistaa kehitysvammaistyön järjestämisestä laaditut suositukset Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kumppanuussopimuksella sovitaan kehitysvammaistyön pappien tehtävistä, työtiloista, työvälineistä sekä kustannusten jaosta kuntayhtymän alueella sekä yhteydenpidosta sopijaosapuolien välillä. Kirkon kehitysvammaistyössä kumppanuussopimukseen kirjataan sopimuksen tarkoitus, sopijaosapuolet, työntekijöiden pätevyys ja työtehtävät, yhteistyön sisältö, yhteistyön periaatteet, osapuolten velvoitteet, tietosuoja ja vaitiolovelvollisuus, sopimuksen muuttaminen, sopimuksen voimaantulo ja irtisanominen sekä noudatettava lainsäädäntö.  
 
Kehitysvammaistyön papit ja diakoniatyöntekijät ovat kehitysvammaisten parissa tehtävän kristillisen kasvatustyön ja hengellisen elämän hoitamisen tekijöitä, kehittäjiä ja konsultteja. He tukevat myös alueensa henkilökunnan jaksamista työssään olemalla läsnä ja tavoitettavissa työyhteisöjen sisällä. Pappien ja diakoniatyöntekijöiden työmuotoina ovat henkinen ja hengellinen tuki esim. kuolemantapauksissa ja arjen kriisitilanteissa, työnohjaus, toiminnan kehittäminen sekä sielunhoitajana ja etiikan asiantuntijana toimiminen. Kehitysvammaistyön papin hengellinen työ sisältää jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, sielunhoitoa, koulutusta, rippikouluopetusta sekä kehitysvammaisten henkilöiden lähi-ihmisten tukemista. Työ tapahtuu kehitysvammaisten ihmisten, heidän omaistensa ja henkilökunnan parissa.