Kirkon tiedotearkisto

Suomalais-ugrilainen pappeinkokous järjestetään ensi kertaa Venäjällä

Julkaistu 10.08.2016

Neljän vuoden välein järjestettävä Suomen, Viron ja Unkarin luterilaisten kirkkojen, Romanian unkarinkielisen luterilaisen kirkon ja Venäjällä toimivan Inkerin kirkon yhteinen pappeinkokous järjestetään 17.–21.8. ensimmäistä kertaa Venäjällä. Kokousisäntänä toimiva Inkerin kirkko on kutsunut kokouksen koolle Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin.

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta kokoukseen osallistuu 18 hengen delegaatio, jota johtaa Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Petroskoin kokouksessa on mukana yhteensä 74 osallistujaa.

Kokouksen teemana on ”Luterilainen ja ekumeeninen”. Osallistujat keskustelevat kirkkojen kansallisista ja kansainvälisistä suhteista muihin kirkkoihin ja kirkkoliittoihin. Kokousohjelmaan sisältyy ekumeeninen paneeli, johon osallistuu Petroskoin paikallisseurakuntien edustajia eri kirkkokunnista.

”Erilaisissa yhteiskunnissa toimivilla luterilaisilla sisarkirkoilla on paljon annettavaa toisilleen. Pappeinkokouksessa kyse on kokemusten jakamisesta ja toiselta oppimisesta. Kirkot voivat näin tukea toisiaan”, piispa Seppo Häkkinen kertoo.

Kokousperinne on kymmeniä vuosia vanha

Kielisukua olevien luterilaisten kirkkojen yhteisiä kokoontumisia on pidetty jo vuodesta 1937 alkaen. Toisen maailmansodan aiheuttaman katkon jälkeen kokousperinne jatkui vasta vuonna 1968. Sen jälkeen kokoontumisia on pidetty noin neljän vuoden välein vuoroin Suomessa, Virossa, Unkarissa ja Romaniassa.

Kylmän sodan aikana 1968–1989 kokoukset olivat vain Suomen ja Unkarin kirkkojen välisiä. Ne tarjosivat tuolloin Suomen ja Unkarin kirkoille harvinaisen mahdollisuuden yhteydenpitoon tilanteessa, jossa unkarilaisten liikkuminen länsimaissa ja kontaktimahdollisuudet länsimaisiin kirkkoihin olivat rajoitettuja. Ajanjakson loppuvuosina mukana saattoi epävirallisesti olla edustajia myös Virosta ja Romaniasta.

Nykyisin suomalais-ugrilaisessa kokousperinteessä on kyse yhdestä luterilaisten kirkkojen yhteydenpidon perinteestä. Kokouksen tarkoituksena on edistää kirkkojen välistä teologista vuorovaikutusta, perehtyä eri osallistujakirkkojen elämään ja toimintaan sekä hoitaa ja vahvistaa keskinäisiä suhteita.

Luterilainen tunnustus korostuu voimakkaimpana yhdistävänä tekijänä kirkoille, joita myös suomalais-ugrilaiset juuret ja kielisukulaisuus yhdistävät.

”Pappeinkokousten historia osoittaa, miten kirkkojen välinen yhteistyö on toiminut sillanrakentajana paitsi kirkkojen, myös kansojen välillä. Tämä tehtävä on yhä ajankohtainen”, piispa Häkkinen muistuttaa.

Lisätietoja:
Asiantuntija Ari Ojell, Kirkkohallituksen ulkoasian osasto, p. 050 350 9039, ari.ojell@evl.fi
Piispa Seppo Häkkisen haastattelupyynnöt: piispan teologinen sihteeri Merja Vuorikari, p. 050 543 0739