Papiksi vihittäviä naisia alttarilla Helsingin Tuomiokirkossa 6.3.1988

Naiset pappeina 30 vuotta

Naisten pappisvihkimuksen 30-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetään messuja ja tapahtumia useilla paikkakunnilla maaliskuun alussa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6.3.1988. Päätös pappisviran avaamisesta oli tehty kirkolliskokouksessa kaksi vuotta aiemmin.

Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan, mutta vaadittava ¾ ääntenenemmistö saatiin vasta vuonna 1986.

Naisten osuus papistosta on kasvanut tasaisesti. 2000-luvulla papiksi vihityistä enemmistö on ollut naisia. Virassa toimivista papeista naisia on tällä hetkellä hieman alle puolet. Kirkon johtotehtävissä naisia on toistaiseksi vähän: kirkkoherroista naisia on 20 % ja piispana on toiminut toistaiseksi vain yksi nainen, Helsingin edellinen piispa Irja Askola.

Naispapit kirkossa 2000-luvulla, julkaistu 10.11.2015

Suhtautuminen naisten pappeuteen

Kun pappisvirka avattiin naisille, hyväksyttiin samalla kirkolliskokouksessa ponsi, jonka mukaan naisten pappeutta vastustavilla on edelleen mahdollisuus tulla vihityksi pappisvirkaan ja toimia kirkon tehtävissä. Esimerkiksi muutamat herätysliikkeet eivät edelleenkään kutsu järjestämiinsä tilaisuuksiin puhujiksi tai jumalanpalveluksia toimittamaan naispuolisia pappeja.

Vuonna 2006 piispainkokous linjasi, että naispappeuden torjuvan henkilön vakaumus ei voi näkyä työtehtävien hoitamisessa eikä esimerkiksi työvuorojärjestelyjä sukupuolen vuoksi tule tehdä.

Naisten pappeuden vastustajat ovat kirkossa pieni vähemmistö. Vuonna 2015 tehtyjen tutkimusten mukaan kirkon jäsenistä ja työntekijöistä naisten toimimista pappeina vastustaa 5 %. Seurakuntien luottamushenkilöissä osuus on hieman suurempi, noin 9 %. 

Kirkon jäsenten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden suhtautuminen naispappeuteen (tilastokatsaus) 

Piispainkokouksen selonteko 2006 liittyen naispappeuden vastustamiseen ja siitä johtuviin työyhteisöongelmiin

Naispappeus vai yhteinen virka?

’Naispappeus’ tai ’naispappi’ on terminä osin harhaanjohtava, sillä se sisältää ajatuksen sukupuoleen sidotusta virasta. Kyse on kuitenkin yhdestä, yhteisestä virasta, joka on avattu myös naisille.

Usein onkin löydettävissä parempia ilmaisutapoja kuvaamaan sitä, että pappisvirassa voi palvella sukupuolesta riippumatta.

Aikajana: Pappisviran avaaminen naisille Suomessa oli pitkä prosessi