Miten löytää oma hyvä, kaunis ja oikea
Kirjailija Pauliina Rauhala ja piispa Kaarlo Kalliala keskustelivat Piispan iltahetkessä hyvän, kauniin ja oikean löytämisestä. Lopuksi laulettu virsi 600 sopii Rauhalan mielestä moneen tilanteeseen; onnellisuuteen, suruun, kuormittavuuteen, iltaan ja aamuun.
Piispan iltahetkeä Kaarlo Kallialan kanssa viettänyt kirjailija Pauliina Rauhala pohtii asioita kirjoittamisen kautta.
SuomiAreenan toisen päivän iltana Keski-Porin kirkon piispan iltahetkeen Kaarlo Kallialan haastateltavaksi saapui Oulussa asuva kirjailija Pauliina Rauhala.
Rauhala sanoo, että hänen kohdallaan kirjailijan taitelija-identiteetti ei kulje etunenässä, vaan tulee jälkijunassa.
– Olen hidas prosessoija, ja pohdin asioita kirjoittamisen kautta. Olen kirjailijana tarkkailija, en tarjoa vastauksia, Rauhala kuvailee.
Ehdottomuus ja rajojen kaipuu
Illan teemana oli ehdottomuus, jota Rauhala käsittelee molemmissa julkaistuissa kirjoissaan; vuonna 2013 ilmestyneessä esikoisteoksessaan Taivaslaulu sekä viime keväänä ilmestyneessä Synninkantajat-teoksessa.
Rauhalan molemmissa kirjoissa käsitellään vanhoillislestadiolaisuutta. Taivaslaulu-kirjassa ehdottomuutta kuvataan liikkeen piirissä olevien naisten aseman näkökulmasta. Synninkantajissa on monenlaista ehdottomuutta, jonka taustalla on turvan ja rakkauden kaipuu.
Teos kertoo totuuden rajoista.
– Ihminen kaipaa rajoja. Yhteisö ilman rajoja on mahdoton ajatus. Esimerkiksi lasten kasvattaminen ei onnistu ilman rajoja, Rauhala sanoo.
Mitä on yhteisöminuus?
Pauliina Rauhala tausta on vanhoillislestadiolainen.
– Jos yhteisö tuntuu tukahduttavalta, herää mieleen kysymys: Milloin yksilö joutuu luopumaan itsestään yhteisen vuoksi? Rauhala pohtii.
Hänen mukaansa eri ihmisten kokemukset ja käsitykset ovat erilaisia.
– Muistan lapsena pohtineeni, miten rakennan olemassa olevaa elämisen mallia parhaiten. En siis ajatellut, mitä minä haluan, Rauhala kertoo.
Vaikka yhteisöt voivat tänä päivänä olla erilaisia, ei yhteisöllisyyden kaipuu ole kadonnut, se on vain saanut uusia muotoja. Tämä ilmenee esimerkiksi vapaaehtoistyön suosiossa.
– Me kaikki ajattelemme, että meillä on vapaa tahto. Olemme kuitenkin tavalla tai toisella jonkin maailman vaikutuksen piirissä; vähintään olemme miljöön ja kielen vankeja, Rauhala pohtii.
Hyvä, kaunis ja oikea
Piispan iltahetkessä Kaarlo Kalliala, totesi, että ehdottoman hyvän ja kauniin löytäminen on mahdotonta.
– Mielestäni on kiinnostavaa, jos ihminen on löytänyt oman hyvän, kauniin ja oikean, Rauhala kertoo.
Hänen mukaansa ihmisen hyvien tekojen takana voi olla pelko erilaisuudesta.
Rauhalan mielestä kaunokirjallisuudessa on oltava ihmisiä, jotka eivät ole yksipuolisia karikatyyrejä, kuten hyvä tai paha ihminen.
– Suurin osa ihmisistä pyrkii toimimaan hyvin ja oikein elämän kysymyksissä. Kirjoitin Synninkantajat-teokseeni moniulotteisia ihmisiä. Esimerkiksi Taisto on maallikkosaarnaaja ja kalastaja, jolla on ankara uskonselitys. Lukija ei voi helposti sanoa, onko Taisto hyvä vai paha, mutta olen pyrkinyt tekemään hänestä sympaattisen henkilön, Rauhala kuvailee.