Maailmanlähetyskonferenssi Tansaniassa: Lähetystyön merkityksestä puhuminen vain kokoushuoneessa ei riitä
Konferenssin avajaiset. Kuva: Albin Hillert
Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeeninen maailmanlähetyskonferenssi alkoi Arushassa Tansaniassa torstaina 8.3. ja jatkuu seuraavan viikon tiistaihin. Edellinen vastaava kokous pidettiin Ateenassa vuonna 2005. Arushan kokous, joka on yksi maailmanlaajan kirkon historian merkkipaaluja, on myös tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kirkkojen maailmanneuvoston yksi juhlakokouksista.
Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission johtaja, eteläkorealainen pastori, TT Jooseop Keum muistutti siitä, miten kirkot voivat sokaistua omalle tehtävälleen edistää evankeliumin leviämistä ja kristittyjen yhteyttä.
“Lähetystyön merkityksestä puhuminen vain kokoushuoneessa ja ekumeniasta puhuminen vain pöydän ympärillä ei koskaan ole riittävää”, Keum totesi.
Samalla vakavalla ja osittain itsekriittiselläkin äänensävyllä puhui myös Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri, norjalainen pastori, TT Olav Fykse Tveit avajaispuheessaan: ”Kirkon lähetystehtävässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Meille on uskottu kaikkein arvokkain lahja tässä maailmassa: Jumalan armo.”
Myös avajaisjumalanpalveluksessa tunnustettiin avoimesti ekumeenisen lähetysliikkeen tekemät virheet, mutta samalla kiitettiin Jumalaa hänen uskollisuudestaan.
KMN:n maailmanlähetyskonferenssi järjestetään nyt toista kertaa Afrikassa. Vuonna 1958 maailmanlähetyskonferenssi pidettiin Achimotassa, Ghanassa. Sen jälkeen monet Afrikan valtiot ovat itsenäistyneet, samoin monet lähetystyön tuloksena syntyneet kansalliset kirkot. Afrikka on tänä päivänä lukumäärällisesti maailman kristillisin maanosa, ja sieltä löytyvät myös maailman suurimmat luterilaiset kirkot: Etiopian Mekane Yesus -kirkko ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka toimii Arushan kokouksen järjestäjäkirkkona ja on Suomen Lähetysseuran kumppanuuskirkkoja.
Arushan kokouksessa afrikkalaisuus korostuu
Arushan kokousohjelma on laadittu korostamaan afrikkalaisen kristillisyyden ominaispiirteitä: rytmit, musiikki ja taide, esimerkiksi kirkkodraamateatteri, tulivat vahvasti esiin jo kokouksen ensimmäisenä päivänä. Afrikkalaisesta kontekstista nousevat teemat ja afrikkalainen ymmärrys kirkon lähetystehtävästä saavat erityistä huomiota konferenssissa. KMN haluaa, että afrikkalainen näkökulma ja kysymyksenasettelu otetaan huomioon sen missiologisessa työskentelyssä. Myös afrikkalaisille naisille ja nuorille annetaan ohjelmassa erityisellä tavalla tilaa. Torstaina vietetty kansainvälinen naistenpäivä sai kokouksessa erityistä huomiota, kun ennen varsinaista kokousta pidetyn naisten esikokouksen osallistujat lukivat kokoukseen osallistuville oman kokousjulkilausumansa.
Kokouksen teemana on ”Moving in the Spirit: Called to Transforming Discipleship”. Teeman alkuosa viittaa Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeeseen 25: “Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.” Pyhä Henki luo elämää ja antaa toivoa toivottomillekin. Kuitenkin ympäristö, jossa kristityt elävät, saa heitä vaeltamaan määrittämiensä arvojen mukaan.
Avajaisjumalanpalveluksen saarnan pitänyt pastori Najla Kassab Abousawan ilmaisi saman asian: “Jos meillä ei ole toivoa, me kuolemme tänään; jos me elämme Hengessä, se tuo toivon ja valon elämäämme.” Kristittyjen yhteistä todistustehtävää leimaa toivo ja ilo. Tästä väläyksen antoi afrikkalainen tohtori Agnes Aboum, yksi KMN:n moderaattoreista, jo avajaistilaisuudessa, kun hän päätti puheenvuoronsa sanoen: ”We shall overcome. God bless the conference!”
Maailmanlähetyskonferenssin yhtenä tavoitteena on antaa virikkeitä ekumeeniselle lähetys- ja evankelioimistyölle sekä lähetys- ja evankelioimisen teologialle ja auttaa osallistujia sitoutumaan Jeesuksen seuraamiseen omissa konteksteissaan. Avajaispäivänä erityisesti etelän kirkkojen edustajat kiinnittivät huomiota kristittyjen ja kirkkojen sanojen ja tekojen väliseen ristiriitaan. Viralliset lausunnot ja käytännön toiminta eivät aina vastaa toisiaan. Näissä sanoissa saattoi kuulla verhottua kritiikkiä myös pohjoisen kirkkojen tekemää lähetystyötä kohtaan. Ympäröivä yhteiskunta ei ota vastaan kristittyjen todistusta, jolleivät kristityt ole valmiita lähtemään liikkeelle ja palvelemaan ja auttamaan ihmisiä. Myös Olav Fykse Tveit korosti puheessaan lähetyksen, yhteyden ja diakonian välistä suhdetta. ”Kristittyjen yhteistä todistusta ja diakoniaa tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan aiemmin.”
Avajaispäivänä kuultiin myös ekumeenisen patriarkan Bartolomeus I:n, paavi Franciscuksen ja Canterburyn arkkipiispan Justin Welbyn välittämät tervehdykset maailmanlähetyskonferenssille.
Kokoukseen ottaa osaa 1024 osanottajaa, joista 543 on kirkkojen virallisia delegaatteja. Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta on kolme delegaattia ja kaksi neuvonantajaa. Kaikkiaan neuvonantajia on kokouksessa 91. Suomen ortodoksisella kirkolla on kokouksessa kaksi delegaattia. Ekumeenisia vieraita on 19. Loput ovat eri järjestöjen ja tahojen lähettämiä kokoustarkkailijoita, KMN:n henkilökuntaa ja stuertteja. Miehiä osallistujista on 605 ja naisia 419.
”Hän on minun veljeni”
Kokouksessa annetaan paljon tilaa myös tarinoille. Tässä yksi tositarina: Kongossa pappia vastaan tuli pieni poika, joka kantoi selässään pienempää poikaa. Kun pappi kysyi toista kantavalta pojalta tämän ikää, poika sanoi iäkseen neljä vuotta. Kun pappi kysyi selässä kannettavan vielä pienemmän pojan ikää, vastaus oli kaksi vuotta. Kun pappi sanoi pienempää poikaa kantavalle pojalle, eikö selässä kannettava poika ollut liian painava kannettavaksi hänelle, poika vastasi papille: ”Ei ole. Hän on minun veljeni.”