Omaa heimoa tapaamassa
Oletko luterilainen? Samaan ”heimoon” kuuluu 70 miljoonaa ihmistä, ja suurimmat kirkot eivät todellakaan ole enää Pohjolassa saati Yhdysvalloissa. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous tuo yhteen luterilaisia yli 145 kirkosta Namibiaan, Windhoekiin.
”Olen ylpeä siitä, että olen luterilainen”, Rakel Shafyelu sanoo ja väläyttää parhaimman hymynsä. Hän on kotoisin Pohjois-Namibiasta.
”Kuulun luterilaiseen ELCIN-kirkkoon. Sen perustivat aikoinaan suomalaiset lähetyssaarnaajat, jotka tulivat Ambomaalle. Olen käynyt luterilaisen lukion. Muitakin seurakuntia olisi tarjolla, mutta olen päättänyt pysyä luterilaisena. Kirkko on auttanut yhteiskuntaa todella paljon. Varsinkin sodan aikana kirkko auttoi meitä uskomaan, että saisimme vielä itsenäisyyden” Shafyelu sanoo.
Shafyelu käy kirkossa usein sunnuntaisin ja on aktiivinen toimija seurakuntansa naistenryhmässä. ”Luterilaisena kristittynä eläminen mitataan siinä, miten ihminen kohtelee toista ihmistä, ei niinkään puheissa”, hän sanoo.
”Ajattelen, että tarvitsemme uudistumista ja parannuksen tekoa niin Afrikassa kuin Euroopassakin. Meidän on ymmärrettävä, ettemme selviä ilman Jumalaa”, Shafyelu pohtii.
Daliteista luterilaisiksi
”En koskaan unohda, mistä sukuni on tulossa. Minun isoisovanhempani olivat daliteja”, Deva Raju Patta kertoo. Dalitit ovat hindujen kastilaitoksessa kastittomia. Heidän asemansa on hindulaisuudessa kaikkein huonoin.
Patta on tullut delegaattina Namibiaan Windhoekin yleiskokoukseen Andra Pradeshista, Intian eteläosasta. ”Kotiseudulleni tuli aikanaan lähetyssaarnaajia, jotka julistivat evankeliumia. Se vapautti sukumme hindukulttuurista. Kristillinen kirkko on antanut suvullemme paljon evankeliumin lisäksi. Se antoi meille sivistyksen ja kulttuurin, koulutuksen ja ymmärryksen johtajuudesta”, Raju jatkaa.
Luterilaisuus elää voimakkaana Intiassa. ”Etelä-Intiassa luterilainen kirkko on todella vahva. Meidän kirkkoomme kuuluu kolme miljoonaa ihmistä ja se on suurin protestanttinen luterilainen kirkko Intiassa. Luterilaisena ajattelen Jumalasta, että hän on kaikkialla, hän rakastaa, suojelee, luo uutta. Hän on kaikkivaltias”, Raju sanoo.
Perhe koolla
”Minulle LML:n luterilainen perhe on tosi tärkeä”, sanoo Minna Hietamäki. Hän on LML:n neuvoston jäsen ja Suomen delegaation neuvonantaja. Hietamäki miettii, miten me pohjoismaiset voimme olla hyötymässä globaalin luterilaisen yhteisön viisaudesta, kun yhteisö kasvaa nyt jossain muualla voimakkaammin kuin meillä.
”On meidän toimien seurausta, että luterilaisuuden painopiste on nykyisin etelässä. Afrikan, Aasian ja latinalaisen Amerikan kirkot ovat saksalaisten ja pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen lähetystyön lapsia. Meidän pitäisi olla iloisia siitä, että vanhaan, ehkä kolonialistisen ajatteluun liittyvä suhde on selkeästi purkautumassa. Nämä kirkot ovat itsenäisiä, niillä on oma kulttuuri ja perinne ja ne kasvavat voimakkaasti”, Minna Hietamäki sanoo.
Hietamäelle on tärkeää globaalissa luterilaisuudessa sen diakoninen ulottuvuus. ”Luterilaisuus on yhteiskunnallista aktiivista kristillisyyttä, ei sisäänpäin kääntynyttä ja käpristynyttä. Tähän perheeseen liittyy oleellisella tavalla se, että haluamme toimia paremman ja rauhallisemman maailman puolesta,” Hietamäki sanoo.
Joskus Suomessa kuvittelemme, että luterilaisuus on suomalaista. Luterilaisuus kuuluu meillä lähes samaan nippuun kuin sisu ja sauna.
”Kyllä tietysti suomalaisuuteen liittyy voimakkaasti luterilaisuus, mutta kuinka paljon luterilaisuuteen liittyy suomalaisuus, se on aivan eri kysymys. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokousta vietetään nyt täällä Namibiassa reformaation 500-vuotismerkkivuotena. Kyllä se jollain tavalla ilmentää sitä, että luterilainen on globaali kansalainen, kuten LML:n pääsihteeri Martin Junge monesti sanoo. Luterilaisuus ei ole mitään kansallista perintöä. Se on maailmanlaajuinen ilmiö.”