Sekularismi

Sekularismi tarkoittaa maailmallisuutta, ei-uskonnollisuutta. Sekularisaatio on sekularismista aiheutuva historiallinen kehityssuunta.

Uskonnollisessa kielenkäytössä sekularismi tarkoittaa tämänpuoleiseen maailmaan kohdistuvaa kiintymystä tai maallistumista. Maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmiselämää tulkitaan ei-uskonnollisesti. Samalla uskonnon ja kirkon merkitys vähenee. Sanaa käytetään myös yleisnimityksenä ei-uskonnollisista maailmankatsomuksista sekä sekularisoimista ajavista aatteista ja liikkeistä.


Yhtenä syynä sekularisaatioon on tieteissä 1200-luvulta lähtien tapahtunut kehitys kohti modernia maailmankuvaa. Keskiajalla kirkko oli vielä ylin auktoriteetti. Myöhemmin maailmaa on tarkasteltu enemmän ihmiskeskeisesti. Esimerkiksi yhteiskunnallisten ilmiöiden oikeutusta perustellaan vetoamatta Jumalaan. Maailmaa ei enää pidetä hierarkkisena ja pysyvänä järjestelmänä vaan se nähdään muuttuvana.


Sekularismi ei välttämättä tarkoita uskonnosta, luopumista tai aktiivista toimintaa sitä vastaan. Renessanssiajalta lähtien Euroopan kaupungeissa on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin ahkeria kirkossakävijöitä. Silti monet ovat katsoneet, että kirkon ei tule puuttua esimerkiksi heidän työhönsä, vaan sillä on omat pelisääntönsä. Näin elämänalue toisensa jälkeen on irrottautunut uskonnosta. Lopputuloksena on se, että monien kirkon jäsenten elämään uskonnolla on vain hyvin kapea kosketuspinta.