Sairaalasielunhoito

Sairaalasielunhoito on sielunhoito-, neuvottelu- ja koulutustyötä, jonka tarkoituksena on sairaaloissa ja hoitolaitoksissa sekä avohoidossa olevien potilaiden, heidän omaistensa ja henkilökunnan tukeminen. Työn erityisluonteeseen kuuluu sielunhoidollisen lähestymistavan ja inhimillisen elämän arvokkuuden painottaminen.

Sielunhoitotyön keskeisiin periaatteisiin kuuluu ihmisen kohtaaminen siinä elämäntilanteessa, missä hän kulloinkin on. Terveydenhuollossa sielunhoito nähdään osana potilaan kokonaishoitoa. Erityisen tärkeänä pidetään potilaan yksilöllistä ainutlaatuisuutta ja hänen vakaumuksensa kunnioittamista.

Sairaalateologi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijä, pappi tai lehtori, joka toimii sairaaloissa ja laitoksissa yhteistyössä henkilökunnan ja seurakuntien muiden työntekijöiden kanssa. Sairaalateologi antaa myös koulutusta hoitohenkilökunnalle. Henkilökohtaisten keskustelujen lisäksi sairaalateologi hoitaa kirkollisia toimituksia ja järjestää sairaaloissa hengellisiä tilaisuuksia.

Sairaalassa työskentelevä pappi voi pyydettäessä antaa kuolevalle ehtoollisen tai sairaan voitelun, ja hän voi siunata vainajan hautaan. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa työskentelee runsaat 130 sairaalapappia (v. 2015).

Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston Diakonia ja sielunhoito (KDS) kehittää ja edistää terveydenhuollon laitoksissa tehtävää hengellistä työtä kouluttamalla sairaalateologeja heidän työssään ja toimittaa sielunhoitoon liittyviä apuvälineitä, kuten pienimuotoisia julkaisuja. Diakonian ja sielunhoidon -yksikkö osallistuu myös eettisistä ja sielunhoidollisista kysymyksistä käytävään keskusteluun ja pitää yhteyksiä muiden kirkkojen sielunhoitajiin.