Rukouspäivät

Rukous-, katumus- ja paastopäiviä on kristillisessä kirkossa vietetty kautta sen historian. Näiden lisäksi maalliset hallitukset saattoivat keskiajalta alkaen määrätä erityisiä rukouspäiviä esimerkiksi katovuosien tai luonnonmullistusten vuoksi.

Nykyisen kaltaisen rukouspäiväkäytännön katsotaan syntyneen Ruotsi-Suomessa 1600-luvulla, joskin päivien lukumäärä vielä vaihteli. Neljäksi rukouspäivien määrä vakiintui 1600-luvun lopulla. Yhtä rukouspäivistä ryhdyttiin vähitellen viettämään kiitospäivänä.

Vuonna 2004 rukouspäivistä päättäminen siirtyi perustuslain uudistamisen seurauksena kirkoille. Uutta rukouspäiväkäytäntöä alettiin noudattaa vuoden 2008 alusta: rukouspäiviä on kaksi. Rukouspäiväjulistus luetaan kristittyjen ykseyden rukouspäivänä tai sitä edeltävänä sunnuntaina. Julistuksen laatii Suomen Ekumeeninen neuvosto, joka hakee siihen edelleen vanhaa tapaa kunnioittaen allekirjoituksen tasavallan presidentiltä.

Rukouspäivinä oli aluksi voimassa yleisten huvitilaisuuksien viettoa koskeva kielto, joka koski myös kyseisiä pyhiä edeltävää lauantai-iltaa. Vuonna 1968 lakia muutettiin niin, että huvikielto koski vain varsinaista rukouspäivää. Vuonna 1984 lakia julkisista huvitilaisuuksista muutettiin ja huvikielto poistui kokonaan.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rukouspäiviä ovat kristittyjen ykseyden rukouspäivä 18.1. ja rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä 24.10.

Ensimmäinen rukouspäivä, Kristittyjen ykseyden rukouspäivä 18.1. liittyy maassamme kansainvälisestikin vietettävään kristittyjen ykseyden rukousviikkoon. Tämä rukouspäivä vahvistaa entisestään rukousviikon asemaa. Rukouspäivä kutsuu kristittyjä ja kirkkoja oman tunnustuksensa pohjalta yhteiseen rukoukseen ja toimintaan ykseyden puolesta. Rukouspäivän valmistelu voisi tapahtua yhteistyössä eri kirkkojen jumalanpalveluselämästä vastaavien tahojen kanssa.

Toinen rukouspäivä on 24.10. tai sitä edeltävänä sunnuntaina. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivänä se avaa kirkolle konkreettisen väylän rukoilla rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta sekä toimia muutenkin tässä asiassa aktiivisesti. Tämä rukouspäivä olisi maassamme toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteinen puheenvuoro, ja se sijoittuu YK:n päivään. Rukouspäivä tukee myös samalla viikolla vietettävää kirkkojen kansainvälistä vastuuviikkoa, jota suunnittelevat erityisesti Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) ja Kirkon Ulkomaanapu (KUA). Se antaa myös mahdollisuuden yhteyden etsintään alueella asuvien eri uskontoja edustavien ihmisten kanssa.

Käytännössä rukouspäiviä vietetään pääsääntöisesti arkipäivinä seurakuntien päättämällä tavalla esimerkiksi rukoushetkenä, sanajumalanpalveluksena, viikkomessuna, ekumeenisena juhlana tai muulla tavoin. Silloin kun päivä sijoittuu sunnuntaille, rukouspäivää ei pääsääntöisesti vietetä pääjumalanpalveluksen yhteydessä vaan muulla tavoin seurakunnan haluamalla tavalla.

Aiemmin vietettyjen kahden muun rukouspäivän teemat yhdistettiin perheen sunnuntaihin, jota voidaan viettää jonakin touko-marraskuun sunnuntaina, sekä luomakunnan sunnuntaihin, jota voidaan viettää jonakin touko-lokakuun sunnuntaina.