Raamatuntulkinta

Raamatuntulkinta tarkoittaa Raamatussa olevien tekstien ymmärtämistä tietyssä tulkintahorisontissa, jossa tekstin lukija elää. Jokainen Raamatun lukija harjoittaa raamatuntulkintaa. Kulttuurinen tausta, uskonnollinen asennoituminen, koulutustaso sekä oma persoonallisuus vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme Raamattua.

Raamatun tulkintatapoja on useita. Allegorisessa tulkinnassa tekstiä ei tulkita ”kirjaimellisesti”, vaan sen nähdään viittaavan toiseen, syvällisempään merkitykseen (esim. Laulujen Laulun rakkauden kuvauksissa ei puhutakaan seksuaalisuudesta, vaan Kristuksen ja seurakunnan suhteesta).

Fundamentalistisen tulkinnan perusta on sanainspiraatio-opissa: jokainen Raamatun lause kannesta kanteen on jumalallinen, eikä Raamattuun voi siten sisältyä minkäänlaisia sisäisiä ristiriitoja. Tällöin esimerkiksi eri evankeliumeissa olevat eroavaisuudet Jeesuksen sanojen ja toiminnan tulkinnasta on selitettävä pois.

Pelastushistoriallisen tulkinnan mukaan Raamatun läpi kulkee punaisena lankana Jumalan pelastushistoria. Sen mukaan Raamattu kuvaa Jumalan työtä ihmiskunnan pelastamiseksi historian keskellä.

Luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”. Tämä merkitsee kristosentristä, kristuskeskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esimerkiksi Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa.