Marttyyri

Marttyyriksi eli veritodistajaksi sanotaan henkilöä, joka kärsii kuoleman uskonsa tähden. Marttyyri-sanaa ei Raamatussa mainita. Marttyyrius liittyy helluntaina syntyneen kirkon vaiheisiin, kun kristityt kuolivat vainoissa Kristus-uskonsa takia.

Ensimmäisen kristityn marttyyrikuolema eli veritodistaja Stefanoksen kuolema on kuitenkin kuvattu Apostolien tekojen 7. luvussa. Sen jälkeen marttyyrikuoleman kärsivät Jaakob vanhempi, Paavali, Pietari, Jaakob (Jeesuksen veli) ja Andreas.

Kirkollisen perimätiedon mukaan kaikki apostolit Johannesta lukuun ottamatta kärsivät marttyyrikuoleman. Stefanoksen muistopäivä on tapaninpäivä, jolloin liturginen väri on punainen, veritodistajan väri. Tapaninpäivä on samalla kaikkien marttyyrien muistopäivä.

Varsinainen marttyyrien aika alkoi apostolien kuoltua kristittyjen vastaisissa vainoissa. Marttyyrikuoleman kärsineitä alettiin myöhemmin kutsua pyhimyksiksi, ja kirkolliseen kalenteriin merkittiin heidän kuolinpäivänsä erityisinä juhlapäivinä, jolloin heidän elämäänsä ja veritodistustaan muistettiin. Marttyyrien haudoille perustettiin myös alttareita, ja myöhemmin veritodistajan pyhäinjäännös saatettiin sijoittaa hänen muistoaan kantavan kirkon alttariin.