Hiljainen viikko

Hiljainen viikko on pääsiäistä edeltävä viikko. Sitä kutsutaan myös nimellä piinaviikko tai suuri viikko. Hiljaisella viikolla kristityt keskittyvät muistelemaan Jeesuksen kärsimystä.

Jokaisella hiljaisen viikon päivällä on oma nimityksensä:

Hiljaisen viikon vietto

Hiljaisen viikon viettäminen kristillisessä kirkossa on ikivanha tapa. Jerusalemissa sitä vietettiin jo 300-luvulla. Kristikunnan läntisessä perinteessä hiljaisen viikon vietto kehittyi jonkin verran myöhemmin.

Viikon jokaisena päivänä kokoonnutaan seuraamaan kärsimyshistorian tapahtumia. Kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin, joista saarnattiin jumalanpalveluksissa hiljaisen viikon päivinä. Näitä tilaisuuksia on nimitetty ahtisaarnoiksi. Ahteja voidaan käyttää edelleen, mutta nykyisessä Evankeliumikirjassa niiden sijasta on katkelmat Luukkaan, Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeista.

Nykyisin ovat tulleet suosituiksi erilaiset kärsimysnäytelmät. Tällaisissa Via Dolorosa- tai Via Crucis -näytelmissä esitetään Kristuksen kärsimystien tapahtumia draaman keinoin. Monin paikoin on alettu pitää myös vanhoja Ristintien rukoushetkiä. Niissä pysähdytään rukoillen ja mietiskellen Kristuksen kärsimystien vaiheita esittävien kuvien ääreen. Näitä kuvia on vanhan tavan mukaan yleensä 14.

Palmusunnuntai

Palmusunnuntaita vietetään pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina. Silloin Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Palmusunnuntaina muistellaan, miten Jeesus ennen kuolemaansa ratsasti aasilla pääsiäisjuhlille Jerusalemiin ja miten ihmiset silloin heittivät hänen kulkureitilleen palmunoksia (Joh. 12:12–24).

Palmusunnuntaina on ollut tapana tuoda kirkkoon palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Niitä on kannettu myös palmusunnuntain kulkueissa. Pohjoisemmissa maissa on käytetty pajunoksia palmunoksien sijasta. Palmunoksa ja pajut ovat tässä yhteydessä toivon, voiton ja Kristuksen kuninkuuden vertauskuvia. Kristuksen seuraajille ne merkitsevät ikuisen elämän tunnusta. (vrt. Ilm. 7:9).

Kiirastorstai

Kiirastorstai-ilta aloittaa kolmen päivän juhla-ajan, joka ulottuu pääsiäispäivän iltaan. Tämä ristin ja ylösnousemuksen juhla on kirkkovuoden keskus. Kiira tulee ruotsin kielen sanasta skära, puhdistaa. Nimi viittaa kiirastorstaina tapahtuneeseen ripittäytymiseen. Kansankertomuksissa kiira oli paha, joka karkotettiin pihapiiristä.

Kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin (Luuk. 22:14–20). Siksi kiirastorstaina vietetään aina messua ja silloin Suomessa käydään myös perinteisesti ehtoollisella. Pyhäpäivän tekstien sisältönä on Jeesuksen ja opetuslasten viimeinen ateria sekä ehtoollisen sakramentin asettaminen. Kiirastorstaina Jeesus pesi myös opetuslasten jalat. Konkreettinen jalkojenpesu on edelleen kiirastorstain jumalanpalveluselämään kuuluva tapa monissa kirkkokunnissa.

Kiirastorstai-iltana ja -yönä Jeesus vetäytyi Getsemanen puutarhaan rukoilemaan voimaa Isältään. Tuolloin Mestarinsa kavaltanut Juudas johdatti Jeesuksen viholliset, juutalaisen temppelipapiston, saddukeukset ja roomalaiset sotilaat pidättämään Jeesuksen.

Kiirastorstai-illan messun päättyessä alttari voidaan riisua liturgisista esineistä ja pukea mustaan.

Pitkäperjantai

Kiirastorstaita seuraava päivä on pitkäperjantai, joka on kirkkovuoden merkittävimpiä juhlapäiviä. Silloin muistellaan Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja kuolemaa Golgatalla. Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme, hänen sovitustyönsä on täytetty. Pitkäperjantaita vietetään pääsiäispäivää edeltävänä perjantaina.

Aluksi Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta vietettiin yhtenä juhlana, pääsiäisenä. Hiljaisen viikon perjantaita on pidetty paastopäivänä viimeistään 200-luvulta lähtien. Pitkäperjantai Kristuksen kuoleman muistopäivänä tavataan 300-luvulta lähtien. Perinne on syntynyt todennäköisesti Jerusalemissa.

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsin sanasta långfredag. Sanaa pitkä käytetään tässä yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Pitkäperjantai (Long Friday) nimitys on ollut aiemmin käytössä myös anglosaksien keskuudessa. Juhlan saksankielinen nimi on Karfreitag, joka tarkoittaa suomeksi valitusperjantaita.

Surun ohella pitkäperjantaihin liittyy myös kiitollisuus, sillä Kristus sovitti kuolemallaan ihmisten synnit. Englantilaiset ja hollantilaiset kutsuvatkin päivää hyväksi perjantaiksi (Good Friday, Goede Vrijdag). Ortodoksit puhuvat suuresta perjantaista, kuten myös virolaiset (Suur Reede). Romaanisissa kielissä taas puhutaan pyhästä perjantaista (esimerkiksi. ranskan vendredi saint ja espanjan viernes santo).

Pitkäperjantain jumalanpalvelus

Pitkäperjantaina jumalanpalvelus on yksinkertainen ja karu. Se eroaa selvästi vuoden muiden pyhien jumalanpalveluksista. Monissa seurakunnissa virret lauletaan ilman urkujen säestystä eikä kirkonkelloja soiteta. Myöskään sakramentteja tai muita kirkollisia toimituksia ei vanhan kristillisen perinteen mukaan vietetä pitkäperjantaina eikä sitä seuraavana hiljaisena lauantaina (ns. lankalauantai), jolloin liturginen väri on musta, murheen ja kuoleman väri. Alttari on riisuttu. Kynttilöitä ei käytetä lukuun ottamatta jumalanpalveluksen symboliikkaan liittyvää Kristus-kynttilää. Kukkien sijasta voidaan käyttää viittä punaista ruusua ja orjantappurakruunua.

Sanajumalanpalvelusta leimaa ristin äärellä viipyminen, johon kehotetaan: Katsokaa ristinpuuta, jolle maailman Vapahtaja on naulittu. Pitkäperjantai on osa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä, jonka vietto alkaa kiirastorstain messusta ja ulottuu pääsiäispäivän iltaan (ns. triduum sacrum, pyhä kolmen päivän juhla). Pitkäperjantaina voidaan viettää myös Jeesuksen kuolinhetken rukoushetkeä klo 15 ja pitkäperjantain illan palvelusta, jonka sisältönä on Jeesuksen hautaaminen.

Lankalauantai

Nimitys "lankalauantai" on luultavasti syntynyt muinaisruotsin pitkäperjantaita tarkoittavan "langa fredagher" -sanan pohjalta.