Hiippakuntavaltuusto

Hiippakuntavaltuusto tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa. Sen jäseninä on 14 maallikkoa ja 7 pappia. Hiippakuntavaltuusto kokoontuu 2–4 kertaa vuodessa ja sen toimikausi on neljä vuotta. Hiippakuntavaltuuston ohella hiippakunnan hallintoa hoitavat piispa ja tuomiokapituli.

Hiippakuntavaltuusto hyväksyy vuosittain hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelman sekä talousarvion. Se hyväksyy hiippakunnan edellisen tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. Valtuustolla on oikeus perustaa ja lakkauttaa useimmat tuomiokapitulin virat. Lisäksi valtuusto käsittelee sen jäsenten, tuomiokapitulin, kirkkoneuvostojen, yhteisten kirkkoneuvostojen ja seurakuntaneuvostojen sille tekemät aloitteet. Niiden pohjalta valtuusto voi tehdä aloitteita kirkolliskokoukselle.

Hiippakuntavaltuusto suorittaa myös muut kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkon vaalijärjestyksessä sille annetut tehtävät. Valtuusto voi asettaa enintään toimikaudekseen tuomiokapitulin avuksi sen alaisia johtokuntia, joiden tehtävät määrätään hiippakuntavaltuuston antamissa johtosäännöissä.

Kirkkovaltuustot tai yhteiset kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot valitsevat hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet. Valtuuston pappisjäsenet valitsee hiippakunnan papisto. Piispalla ja tuomiokapitulin muilla jäsenillä, hiippakunnasta kirkkohallitukseen valitulla jäsenellä sekä kirkkohallituksen pappisjäsenellä on hiippakuntavaltuustossa läsnäolo- ja puheoikeus.

Hiippakuntavaltuustojen synty

Ensimmäiset hiippakuntavaltuustot valittiin 9.2.2004. Ne aloittivat toimintansa 1.5.2004. Hiippakuntavaltuustojen perustamisesta päätettiin kirkolliskokouksessa marraskuussa 2002 hiippakuntahallinnon uudistuksen yhteydessä. Hiippakuntavaltuustojen perustamisen yhteydessä hiippakuntakokoukset lakkautettiin.

Porvoon hiippakuntavaltuuston jäsenistä yksi on Ahvenanmaan seurakuntien ja Oulun hiippakuntavaltuuston jäsenistä yksi saamelaiskäräjien valitsema.

Hiippakuntahallintouudistuksen tarkoituksena oli vahvistaa hiippakuntien itsenäisyyttä ja niiden luonteen muuttumista toiminnallisiksi keskuksiksi.