Gnostilaisuus

Kreikan sana gnosis, joka on gnostilasuus-sanan juurena, tarkoittaa tietoa. Tavallisesti gnostilaisuudella tarkoitetaan kristillisen kirkon piirissä kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana esiintyneitä synkretistisiä (eri oppeja yhdisteleviä) harhaoppeja.

Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Kristus käsitetään gnostilaisuudessa salaisen, pelastavan tiedon tuojaksi ja vain näennäisesti ihmiseksi.

Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia eli kaksijakoista maailmankuvaa. Henki merkitsi valon ja aine pimeyden maailmaa. Askeesi eli karu, yksinkertainen elämäntapa kuului gnostilaisten yhteisöjen arkeen. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemalla siksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.

Gnostilaisuuden historiaa

Gnostilaisuus sai alkunsa juutalaisuudesta. Myöhemmin se jakaantui koulukunniksi, joista monet omaksuivat kristillisiä aineksia oppeihinsa. Gnostilaisten tapa tulkita Raamattua erosi radikaalisti kristittyjen ja juutalaisten tulkinnoista. Gnostilaisten mukaan Vanhan testamentin Jumala oli pahojen henkivaltojen johtaja ja todellinen Jumala oli häntä huomattavasti ylempi.

Kirkko kävi kovaa taistelua gnostilaisia virtauksia vastaan. Tämä näkyy useissa Uuden testamentin teksteissä, mm. Johanneksen evankeliumissa. Myös kristillisissä uskontunnustuksissa puolustettiin katolista kristillistä uskoa gnostilaisuutta vastaan.