Fariseukset

Fariseukset olivat juutalainen kansallis-uskonnollinen puolue, joka syntyi makkabilaissotien aikana 2. vuosisadalla eKr. He esiintyvät Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa Jeesuksen toiminnan arvostelijoina. Samaan aikaan vaikuttivat myös saddukeukset.

Fariseukset olivat arvostettu ryhmä Jeesuksen ajan Palestiinassa. He ottivat vakavasti vaatimukset, jotka Jumala oli Vanhan testamentin laissa ilmoittanut. Lain noudattaminen oli ja on yhä juutalaisuudessa uskovan uskollisuuden ilmaus Jumalalle, joka on tehnyt liiton kansansa kanssa. Fariseukset pyrkivät elämässään pitämään Jumalan lain vaatimukset.

Useimmat fariseukset olivat maallikkoja, tavallisia kansanihmisiä, mutta heihin kuului myös huomattavia kirjanoppineita, jotka vastasivat lain arvovaltaisesta tulkinnasta. Tooran lisäksi he katsoivat Moosekselta periytyvän suullisen lain, jota he vaalivat.

Kirjanoppineet selittivät lakia kuulijoilleen, jotta ihmiset eivät ainakaan vahingossa rikkoisi Jumalan tahtoa. Kirjanoppineet olivat juutalaisia, jotka opiskelivat ja selittivät Jumalan lakia. Heitä kutsuttiin usein opettajaa tarkoittavalla sanalla rabbi. Kirjanoppineet sovelsivat ja tulkitsivat lakia arkipäivän tilanteissa ja yksittäistapauksissa.

Fariseukset eivät Jeesuksen aikana juuri sekaantuneet poliittisiin kysymyksiin. Jumala oli heidän mielestään lähettävä Messiaan silloin kun hänelle sopii. Saulus eli apostoli Paavali, oli taustaltaan fariseus. Fariseuksia oli myös ensimmäisten kristittyjen joukossa (Ap. t. 15:5).