Diakonaatti

Diakonaatti tarkoittaa kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa, papin virasta erillistä palveluvirkaa. Diakonin virassa oleva henkilö tekee työtä pääasiassa fyysistä, taloudellista, sosiaalista tai hengellistä apua tarvitsevien ihmisten kanssa.

Esimerkiksi katolisessa kirkossa diakonin virkaan kuuluu myös liturgiset tehtävät, mutta luterilaisessa kirkossa viran liturginen luonne on heikompi.

Piispa kuitenkin vihkii diakonit virkaansa. Nykyistä diakonin virkaa pidetään yleisesti maallikkovirkana, sillä siihen ei kuulu maallikoista eroavia kirkollisia oikeuksia. Diakonian vihkimykseen ei edellytetä vokaatiota eli seurakunnan kutsua, joten vihkimykseen riittää pelkkä tutkintokelpoisuuden saavuttaminen. Vokaation puuttumisen ja vihittävän edellytysten hiippakunnallisen tutkinnan puuttuminen erottaa sen kirkon erityiseen virkaan yleensä liitetyistä kriteereistä. Ennen vihkimystä opiskelijan tulee käydä ordinaatiokoulutus, joka on tutkinnosta erikseen olevaa hiippakunnan koulutusta. Useat piispat vaativat vokaation ennen vihkimystä, joten kaikki Diakonia-ammattikorkeakoulun tai Novian eri toimipaikkojen opiskelijat eivät saa suoraan vihkimystä, ennen viran vastaanottamista.

Viran liturgista luonnetta on vahvistettu kirkon jumalanpalvelusuudistuksessa 1990-luvulla. Diakonin viran liturgisena tunnuksena on ryhdytty käyttämään vasemmalle olkapäälle asetettua stolaa. Diakonit käyttävät perinteisesti valkokauluksellista virkapaitaa, joka on väriltään vihreä. Liturgisilla uudistuksilla ja symboleilla on siten ryhdytty lähentämään diakonian virkaa kohti kirkon erityistä virkaa.

Virallista keskustelua diakonaatin perustamisesta Suomen kirkkoon on käyty vuodesta 1994 lähtien.

Vuosina 1994–1997 diakonaattia pohti kirkolliskokouksen diakonaattikomitea puheenjohtajanaan piispa Olavi Rimpiläinen. Komitea esitti diakonaatin perustamista kirkon hengelliseksi viraksi piispuuden ja pappeuden rinnalle. Diakonaattiin kuuluisivat diakonian, kasvatuksen ja kanttorin virat, ja siihen liityttäisiin piispallisessa vihkimyksessä. Näin Kristuksen kirkon virka miellettäisiin kolmisäikeiseksi.

Vuonna 2000 kirkolliskokous asetti virkarakennekomitean, jonka puheenjohtajana oli teologian tohtori Jaakko Ripatti. Komitea esitti vuonna 2002 jättämässään mietinnössä, että diakonaattiin kuuluisivat diakonian viranhaltijoiden ja nuorisotyönohjaajien lisäksi kanttorit, lehtorit, lapsityönohjaajat sekä päätoimiset lähetyssihteerit.

Syksyn 2003 kirkolliskokous lähetti asian kirkkohallitukselle viimeisteltäväksi sillä täsmennyksellä, että diakonaattiin sisältyisivät tässä vaiheessa diakonian viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat ja kanttorit. Asia palasi keväällä 2004 asetetulle uudelle kirkolliskokoukselle.

Kirkolliskokous palautti loppuvuodesta 2015 diakonaattimallin jatkovalmisteluun.

Diakonaattia on pohdittu myös kirkkojen välisissä neuvotteluissa. Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission BEM-asiakirjassa kirkon virka nähdään papin, piispan ja diakonian virkana. Porvoon julkilausumassa luterilaiset ja anglikaanit pyrkivät yhdistämään näkemyksiään diakonian virasta.