Tarpeiden kartoitus auttaa löytämään oikeat tehtävät

Arjen työssä huomataan monia tarpeita, joihin ei esimerkiksi ajanpuutteen vuoksi pystytä kunnolla vastaamaan.

Näitä tarpeita tunnistavat laitoksen henkilökunta, sairaalasielunhoitajat, seurakuntien diakoniatyöntekijät ja papit, omaiset, ystävät ja potilaat tai asukkaat itse.

Eri toimijat näkevät tarpeita eri näkökulmista. Siksi on hyvä kuulla monien tahojen edustajia. Tältä pohjalta luodaan kunkin osaston tai hoitoyksikön vapaaehtoisten tehtävät.

Vapaaehtoinen on potilasta tai asukasta varten

Potilaskeskeisyys on vapaaehtoistyön kantava periaate. On tärkeää kysyä potilailta tai hoitolaitoksen asukkailta itseltään, mitä he erityisesti kaipaavat.

Tampereella kysyttiin vanhuksilta, mistä he unelmoivat ja mikä auttaisi unelman toteuttamisessa. Saatiin kokoon paljon pieniä realistisia toiveita, joita pystyttiin vapaaehtoisten avulla toteuttamaan.

Omaista helpottaa vapaaehtoisen vierailu

Omaiselle ajatus vapaaehtoisesta voi olla helpotus. Kaukana omaisestaan asuva saattaa ilahtua siitä, että vapaaehtoinen käy hänen läheisensä luona.

Omaiset myös tuntevat läheisensä historiaa ja tottumuksia parhaiten. Esimerkiksi muistisairaiden kohdalla omaiset voivat olla ainoita, jotka tietävät, millaisia asioita henkilö on arvostanut ja mitkä ovat olleet tärkeitä rakennusaineita hänen elämässään.

Omaisten toiveita voidaan kartoittaa esimerkiksi kyselyn avulla tai haastattelemalla heitä heidän vieraillessaan osastolla. Haastattelu onkin osoittautunut monesti tehokkaammaksi keinoksi kuin kirjallinen kysely. Yhteistyö rakentaa luottamusta ja on tärkeää myös omaisen kannalta.

Henkilökunta vastaa hyvinvoinnista

Potilaan hyvinvointi on laitoksessa hoitavan henkilökunnan vastuulla. Potilaan virkistyminen ja hänen kokonaisvaltainen hyvinvointinsa edesauttavat hoitotyötä.

Hoitohenkilökunnalla on usein pitkältä ajalta kokemusta ihmisten toiveista ja tarpeista. Heillä on näkemystä myös siitä, mitkä asiat toteutuvat parhaiten työntekijöiden työnä ja mitä odotetaan vapaaehtoisilta.

Keskustelua hengellisistä kysymyksistä

Kirkon työntekijöiden lähtökohtana on ihmisen hengellisten tarpeiden huomioiminen osana kokonaisvaltaista kohtaamista. Potilaat kertovat papille erilaisista tarpeista kuin hoitohenkilökunnalle.

Hengellisiä ja perimmäisiä kysymyksiä voidaan ottaa puheeksi myös vapaaehtoisten kanssa. Näitä aihepiirejä onkin syytä sisällyttää vapaaehtoisten koulutukseen.

Vapaaehtoisista voi löytyä laitoksen hengellisessä työssä tarvittavia virren veisaajia, avustajia tuomaan ihmisiä kirkkohetkiin tai arkihartauksien pitäjiä.

Vapaaehtoisia motivoi halu auttaa

Vapaaehtoistoiminta voi käynnistyä myös niin, että on olemassa ihmisiä joilla on aikaa, taitoja ja halua toimia vapaaehtoisina.

Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua vanhainkodin osastolla käyvä omainen, joka ehtii tavata muitakin vanhuksia, opettaja joka vaihteeksi haluaisi ohjata aikuisten ryhmää tai lääkäri, jolla on eläkkeelle jäätyään aikaa kuunnella ihmisiä.

Myös vapaaehtoisen tulee saada itselleen toiminnastaan jotakin myönteistä. Usein vapaaehtoiset kertovat halusta oppia uutta sekä löytää uusia ystäviä ja mielekästä sisältöä elämään.

Keskeisin motivaation lähde monilla on halu auttaa ja toimia tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta.