Sukupuoli ja seksuaalisuus

Kirkon kasvatustyön periaatteita ja etiikkaa.

  • Jokainen ihminen on Jumalan luoma, ainutlaatuinen ja arvokas.
  • Ihmisen ei tarvitse olla virheetön ja muista riippumaton, vaan erilaisuus ja keskinäinen tarvitsevuus ovat osa ihmisyyttä.
  • Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa lahjoitetun armon kautta tulemme hyväksytyksi kokonaisuudessaan: henkenä, sieluna ja ruumiina.
  • Ihmisen arvo ei ole sukupuoleen tai seksuaalisuuteen sidottua tai niistä riippuvaa, vaan se elää meissä kaikissa tasapuolisesti.

Yllä mainittu jokaisen yhdenvertainen ihmisarvo tulee ottaa huomioon ihmisiä kohdattaessa. Arvostamme ja kunnioittamme toisiamme sekä kohtelemme kaikkia yhdenvertaisesti ja syrjimättä. Kohdatessamme ihmisen armollisesti hyväksymme hänet kokonaisuudessaan. Pyrimme toimimaan pyhää kunnioittaen, vastuullisesti, oikeudenmukaisesti sekä totuudellisesti. Näemme jokaisen ihmisen Jumalan kuvana, pidämme huolta läheisistämme, puolustamme heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksia sekä uskomme ja elämme, kuten opetamme. Jokaiselle ihmiselle tulee mahdollistaa turvallinen ja kannustava ympäristö kasvaa omaksi itsekseen, lähimmäiseksi sekä yhteisönsä jäseneksi.

Jokaisen kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on tärkeää, ja haluamme tukea jokaisen osallisuutta yhteisöissä. Kasvatamme lapsia ja nuoria myös vaikuttamaan ja toimimaan. Luotamme lapsiin ja nuoriin, ja haluamme olla heidän luottamuksensa arvoisia. Näin pystymme tukemaan turvallisen ilmapiirin luomista kaikessa toiminnassa.

Yhdenvertaisuuslaki (2004/21) asettaa viranomaisille yleisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen. Tämä velvoite koskee myös evankelis-luterilaista kirkkoa. Lain mukaan ”Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Nämä periaatteelliset ja eettiset näkökulmat luovat pohjaa sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden teemojen tarkasteluun kirkon kasvatustyössä. Tiedostamme sen, että nämä teemat herättävät usein vahvoja tunteita, mikä osaltaan kertoo teemojen käsittelyn ja kohtaamisen tärkeydestä. Kirkossa ja yhteiskunnassa niistä on erilaisia näkemyksiä. Erilaisuuden keskellä pyrimme kuulemaan ja kunnioittamaan kaikkia ihmisiä.

Arjen näkökulma

Sukupuolisensitiivisyys ja kehitystason huomioiminen

Kun lapset ja nuoret kohdataan sukupuolisensitiivisesti, heille annetaan tilaa kasvaa omaksi itsekseen. Sukupuolisensitiivisyydessä ymmärretään ja huomioidaan sukupuolen moninaisuus ja erilaisuus sekä tarjotaan mahdollisuuksia löytää omanlainen tapa olla oma itsensä. Naiseutta, mieheyttä ja sukupuolettomuutta voi olla monenlaista. On hyvä tarjota myös vertaistukea ja esikuvia lapsille ja nuorille.

Sukupuolisensitiivisyys ei merkitse sukupuolineutraaliutta, vaan sitä, että jokainen saa olla juuri sellainen nainen, mies tai muunsukupuolinen kuin kokee olevansa. Lapsia ja nuoria tuetaan sellaiseen naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolisuuteen, mikä heille tuntuu oikealta.

Sukupuolisensitiivisyys edellyttää työntekijältä asioiden tiedostamista ja pohtimista. Työntekijän on hyvä ymmärtää myös omia kokemuksiaan, arvojaan, käsityksiään ja ajatuksiaan, sekä sitä, miten ne vaikuttavat hänen toimintaansa. Käytännössä sukupuolisensitiivisyys on herkkyyttä ja valmiutta huomata ja huomioida sukupuolisuutta, sekä antaa sille tilaa.

Lasten ja nuorten kanssa huomioidaan kehitystaso sekä yksilölliset erot. Lapset ja nuoret ilmentävät ja ymmärtävät sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta eri tavoin kehityksen vaiheesta riippuen. Jokainen lapsi ja nuori kehittyy omassa tahdissaan omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Kehitystä ei voi siis lähestyä yksioikoisesti vain iän kautta, vaan jokaisen lapsen ja nuoren kehitysvaihetta on syytä tarkastella erikseen.

Käytännön teot näkyvät pienissä asioissa

Turvan ja tilan tarjoaminen lasten ja nuorten sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kehitykselle ei edellytä suuria tekoja. Tärkeintä on kohdata lapset ja nuoret ainutlaatuisina yksilöinä heitä kunnioittaen. Työntekijä voi pieninkin elein ja sanoin luoda tilaa moninaisuudelle. Puhuessa voidaan pohtia sukupuolittavien sanojen merkitystä ja määrää. Puheen ei tarvitse olla kokonaisuudessaan sukupuolineutraalia, vaan yksittäisilläkin sanavalinnoilla voidaan huomioida moninaisuutta. Esimerkiksi puhuessa seurustelusta voidaan käyttää tyttö- ja poikaystävä- termien ohella myös neutraalimpaa seurustelukumppani-termiä.

Sanavalintojen lisäksi voidaan tarkastella millaisia sukupuolirooleja puheessa rakentuu. Korostetaanko esimerkiksi joitain sukupuoliin kohdistuvia stereotypioita tai jaetaanko ominaisuuksia tai asioita tyttöjen ja poikien juttuihin. Kasvava tarvitsee tukea myös sellaisten persoonallisuuden piirteiden kehittymiseen, joita yleensä ei pidetä tytöille tai pojille tyypillisinä.

Toimintaa suunnitellessa voidaan myös toimia sukupuolisensitiivisesti niin, ettei toiminta sulje ketään sukupuoli-identiteetin tai seksuaalisuuden perusteella ulkopuolelle. Kenties yleisin haaste tähän liittyen ovat sauna-tilanteet. Niiden kohdalla voi olla usein järkevää kysyä lapselta ja nuorelta itseltään, mitä hän asiasta ajattelee ja pohtia yhdessä hänen kanssaan kuinka toimitaan. Sama pätee moneen muuhunkin tilakysymykseen ja käytännön haasteeseen.

Toimintaa ja omia valintoja on hyvä punnita silloinkin, kun yksikään lapsi tai nuori ei ole erikseen ilmaissut kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Huomioimalla asioita jo etukäteen, luodaan ympäristöstä turvallinen, jolloin lapsen tai nuoren on helpompi halutessaan myös puhua asiasta. Näin myös vältetään ikävien kokemusten syntymistä vain siksi, ettei asia vielä ole tullut ilmi. Sukupuolisensitiivisyyden huomioimisesta hyötyvät kaikki, sillä se mahdollistaa jokaiselle tilan olla juuri niin feminiininen, maskuliininen tai sukupuoleton kuin haluaa, riippumatta siitä kuuluuko johonkin vähemmistöön vai ei.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden sanastoa

Sukupuoli, sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti: Sukupuolta voidaan tarkastella biologisesta (geneettinen, hormonaalinen, anatominen), sosiaalisesta ja aistillisesta näkökulmasta. Sukupuolen ilmaisu viittaa siihen toimintaan ja käyttäytymiseen, jolla ilmaisemme sukupuoltamme muille. Sukupuoli-identiteetti on ihmisen oma kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

Sukupuolivähemmistöt: Kaikki ihmiset, jotka kokevat jonkinlaista ristiriitaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolensa välillä tai jotka eivät ole yksiselitteisesti miehiä tai naisia.

Transihmiset: Kaikki, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu joskus tai aina eroaa heille syntymässä määriteltyyn sukupuoleen kohdistuvista odotuksista; transsukupuoliset, transgenderit ja transvestiitit.

Transsukupuolisuus: Henkilö ei koe olevansa sitä sukupuolta, johon hänet on syntymässä määritelty ja johon hänet on kasvatettu. Transmies viittaa naisesta mieheksi sukupuolensa korjaavaan henkilöön. Transnainen viittaa miehestä naiseksi sukupuolensa korjaavaan henkilöön.

Transgender: Henkilö ei koe olevansa pysyvästi tai vakaasti joko mies tai nainen vaan kokee olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön, olevansa sukupuolten välissä tai molempia samanaikaisesti. Voidaan käyttää myös termiä muunsukupuolinen.

Transvestiitti: Henkilö haluaa pukeutua ajoittain vastakkaisen sukupuolen mukaisesti sekä ottaa vastakkaisen sukupuolen roolin.

Intersukupuolisuus: Henkilön sukupuoli ei ole biologisesti yksiselitteisesti mies tai nainen.

Cis-sukupuolisuus: Henkilö kokee olevansa sitä sukupuolta, johon hänet on syntymässä määritelty ja johon hänet on kasvatettu sekä ilmaisee sukupuoltaan pääosin omalle synnynnäiselle sukupuolelleen ominaisesti.

Seksuaalisuus: Ihmisen synnynnäinen kyky/valmius reagoida psyykkisesti ja fyysisesti aistimuksiin ja virikkeisiin kokemalla mielihyvää sekä valmius pyrkiä näihin kokemuksiin. Sisältää biologisen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja roolit, seksuaalisen orientaation, eroottisen mielenkiinnon, nautinnon, intiimiyden ja lisääntymisen.

Seksuaalinen suuntautuminen: Keneen henkilö tuntee emotionaalista/eroottista vetoa.

Seksuaalivähemmistöt: Seksuaaliselta suuntautumiseltaan vähemmistöön kuuluvat.

Homoseksuaalisuus: Henkilö tuntee emotionaalista/eroottista vetoa pääasiassa samaa sukupuolta oleviin henkilöihin. Homo-termillä viitataan usein miehiin ja lesbo-termillä naisiin.

Biseksuaalisuus: Henkilö tuntee emotionaalista/eroottista vetoa sekä samaa, että eri sukupuolta oleviin henkilöihin tai toisen sukupuolella ei ole väliä.

Heteroseksuaalisuus: Henkilö tuntee emotionaalista/eroottista vetoa pääasiassa eri sukupuolta oleviin henkilöihin.

Käytettyjä lähteitä

Sanaston lähteet:

Lisätietoja: Jarmo Kokkonen, jarmo.kokkonen(at)evl.fi

Päivitetty