Hyppää sisältöön

Messu ja lähetys – kymmenen askelta yhteisellä tiellä

Ylitse kaikkien rajojen

Kristuksen kirkko on yksi ja monikulttuurinen sekä maailmaan lähetetty eli missionaarinen. Lähetettynä oleminen koskee koko kirkkoa ja kaikkia seurakuntalaisia, ja yhteinen lähetystehtävämme (missio) on palvella, keskustella ja verkostoitua yli kansallisten, kulttuuristen ja uskonnollisten rajojen. Kysymys on yhdestä tehtävästä, joka ulottuu sekä lähelle että kauas.

Herran kansan matkasaattoon

Lähetystehtävä ja messuelämä punoutuvat yhteen monin säikein. Esirukous lähetystyön puolesta ja varainkeruu lähetysjärjestöjen toiminnan tukemiseen tulevat kenties ensimmäisinä mieleen. Olennaisinta kuitenkin on, että kolmiyhteinen Jumala uudistaa messuun kokoontunutta seurakuntaa evankeliumin sanalla ja sovinnon aterialla; siunaa sitä armolla ja anteeksiantamuksella; virittää sitä hiljaisuuden ja sävelten sekä kuvien, liikkeiden ja eleiden välityksellä; ja lähettää sen tiellä eteenpäin: toimimaan toivossa, osoittamaan rakkautta, puolustamaan oikeutta ja rakentamaan rauhaa.

Ken on mun lähimmäiseni

Kristittyinä me kutsumme ja kastamme lähimmäisiämme seurakuntayhteyteen ja uuden elämän osallisuuteen. Uskomme, että hyvät uutiset Jumalan rakkaudesta ja läsnäolosta sekä lähimmäisrakkaus ja lähimmäisvastuu koskevat kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa. Meidän tulee kuitenkin huomioida muut itsenäisinä toimijoina eikä omien toimintojen kohteina. Emme ole myyntitykkejä, emme sotureita emmekä tuomareita. Olemme rauhan lähettiläitä: lähimmäisiä lähimmäisten keskellä ja luotuja osana muuta luomakuntaa.

Ei itää eikä länttäkään

Avoin kohtaaminen ihmisten välillä jättää tilaa Jumalalle, joka on uuden luomisen asialla. Avoin kohtaaminen ottaa todesta Jumalan, jonka keskustelukumppanina on koko ihmiskunta ja joka kommunikoi koko luomakunnan kanssa. Avoimessa kohtaamisessa tunnistetaan koko maailman yhteinen kärsimys ja Jumalan ehtymätön rakkaus kaikkia luotujaan kohtaan. Viime kädessä ei olekaan enää ”meitä” ja ”muita”. Avoin kohtaaminen on jaettua elämää ja seurallista toveruutta, joka lakkauttaa vastakkaisuuden antajan ja vastaanottajan välillä.

Rakkaus olet ääretön

Jumala on suurempi kuin kukaan tai mikään muu. Hän voi toimia omalla tavallaan myös kirkollisten piirien ulkopuolella. Hän on muutosvoimainen toimija, joka on alati liikkeellä luomakunnassaan. Hän pitää huolta, ottaa osaa kärsimykseen ja päästää vapaaksi. Kun kristillinen kirkko vedetään mukaan tähän liikehdintään, myös siitä tulee muutostekijä omassa maisemassaan. Silloin seurakunnat pystyttävät merkkejä tulevasta Jumalan valtakunnasta jo tässä ajassa. Me etsimme silloin yhteistä hyvää emmekä omaa etua. Puutumme kaltoin kohteluun ja syrjintään sekä ihmisarvon ja –oikeuksien polkemiseen. Tahdomme olla mukana parantamassa ei vain hengellistä vaan myös ruumiillista, yhteiskunnallista ja ekologista hyvinvointia.

Jos käymme samaan pöytään

Lähetyksen lähtöpiste onkin oikeastaan kaksoispiste: ei ainoastaan alttari eikä yksinomaan toimintaympäristö vaan nämä molemmat. Arkipäivän maanläheiset kokemukset ja pyhäpäivän toivorikkaat näköalat peilautuvat toisiinsa ja liittyvät yhteen. Me paahdumme piinaviikkojen helteissä ja sulamme pääsiäisauringon lämmössä. Me kokoonnumme yhteen pöytään sovinnon ja samastumisen aterialle ja hajaannumme monenlaisiin pöytiin, joissa kaikenlaiset katsomukset ja kokemukset kohtaavat. Me pysymme kuitenkin aina sovinnon puolella. Niissä pöydissä, joissa lietsotaan vihaa ja pelkoa, me viestimme armovoimaa ja luottamusta.

Kiitä Herraa, yö ja päivä

Myös lähetystehtävä on oikeastaan kahtalainen. Meidät on kutsuttu sekä rakentamaan rauhaa että ylistämään Jumalaa. Jumalaa ylistetään ottamalla kiitollisena vastaan hänen lahjansa ja anomalla häneltä apua hädässä. Jumalaa ylistetään yhtä lailla arkena kuin pyhänä, yhtä lailla tallissa kuin taivasalla ja yhtä lailla kirkossa kuin kaupungilla. Messualttari on seimi, ruokapöytä ja katafalkki; se on Jumalan asuinsija ihmisten keskellä. Jumala on kuitenkin läsnä ja liikkeellä myös ulkosalla: katukuiluissa ja kylänraiteilla siinä missä paimenten kedollakin.

Autuuden ja armon sana

Lähetystehtävä on eri aikoina ja eri tahoilla ymmärretty erilaisin painotuksin. Yksi tutuimmista malleista kiteytyy ns. lähetys-, kaste- ja rippikoulukäskyyn (Matt. 28: 18–20). Tämä malli on ylösnousseen Jeesuksen toimeksianto seuraajilleen. Lähtökohtana on vuori Galileassa ja tavoitteena saavuttaa kaikki kansat. Toinen, viime vuosikymmeninä vapautuksen teologioiden vaikutuksesta ekumeeniseen ajatteluun levinnyt malli tiivistyy puolestaan Jeesuksen ohjelmanjulistukseen julkisen toimintansa alkuvaiheessa (Luuk. 4: 18–19). Siinä lähtökohtana on köyhyyden, vankeuden, sokeuden ja sorron todellisuus ja tavoitteena vapaaksi päästäminen ja olojen korjaaminen.

Kaikuvat virret enkeleiden kuoron

Lähetystehtävään sisältyy yhtäältä ylistys ja toisaalta rauhanrakennus, olipa asialla sitten yksilö tai yhteisö. Tämä katsantokanta kuvastuu sekä rakkauden kaksoiskäskyssä (Matt. 22:37–39) että varsinkin jouluyön hymnissä (Luuk. 2:14). Jouluyön hymni – ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa” – nivoo yhteen ylistyksen ja rauhanrakennuksen ja kutsuu kuulijansa liittymään kuoroon, jossa kiitetään Jumalaa koko kansan Vapauttajasta. Kun hahmotamme lähetystehtäväämme Raamatun tarjoamin sanakääntein, meillä onkin aihetta tarkentaa katseemme ei vain Galilean vuorelle tai sorron todellisuuteen vaan myös Betlehemin kedolle. Tässä mallissa lähtökohtana on maa, jota taivas koskettaa, ja tavoitteena ylistys ja rauha. Malli myös ruokkii paitsi ajattelua ja toimintaa myös sydämellä katselua.

Kunnia Herran, maassa nyt rauha

Jouluyön hymni kertautuu myös messun johdanto-osan Gloriassa eli Suuressa kunniassa: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” Ainoastaan paastonaikoina eli ennen Jeesuksen syntymä- ja ylösnousemusjuhlia Gloria jätetään pois. Toisaalta silloinkin, kun Gloriaa ei lauleta ääneen, seurakunta on kutsuttu noudattamaan sen sisältöä elämäntavoissaan. Kun veisaamme Gloriaa messussa, olemme jalkeilla kunnioituksesta. Kun elämme Gloriaa todeksi messun ulkopuolella, olemme jalkeilla rakkaudesta ja teemme yhteistä matkaa Jumalan valmistamiin juhliin.

Kirjoittajasta:
Tiina Ahonen (TT, LuK) on pappi ja retriitinohjaaja. Hän toimii seurakuntapastorina Vuosaaren seurakunnassa Itä-Helsingissä.

Päivitetty