Ekumenia ja hengellisyys

Ekumeenisissa yhteyksissä käytetään usein ilmausta spiritualiteetti. Sillä voidaan tarkoittaa vaikkapa hiljentymistä, jumalanpalvelusta, raamatuntutkistelua tai hengellistä ohjausta – kaikkea sitä, mitä hoitaa ja vaalii ihmisen suhdetta Jumalaan. 

Suomessa ekumeeninen spiritualiteetti on saanut viime vuosikymmeninä varsin eläviä muotoja. Onko sinulle tuttu Tuomasyhteisön TuomasmessuLinkki avautuu uudessa välilehdessä, joka ammentaa Etelä-Ranskasta lähtöisin olevasta Taizé-liikkeestä?Linkki avautuu uudessa välilehdessä  

Hiljaisuuden ystävätLinkki avautuu uudessa välilehdessä järjestää jatkuvasti hiljaisuuden retriittejä tämän ajan melulle ja kiireelle väsyneille ihmisille, heille, jotka haluavat etsiä Jumalaa ja elämän merkityksiä hiljaisuutta viljelemällä.  

Pyhiinvaelluskeskus - Pyhiinvaellus SuomiLinkki avautuu uudessa välilehdessä antaa eväitä hengellisyyden harjoittamiselle pyhiinvaelluksen muodossa. Aina ei tarvitse lähteä pitkälle matkalle, vaan pyhiinvaelluksena voi tehdä lyhyenkin merkityksellisen matkan pyhän äärelle. 

Usein hengelliset tapahtumat ja paikat ovat luonteeltaan ekumeenisia. Esimerkiksi Valamon luostarinLinkki avautuu uudessa välilehdessä monet tapahtumat ovat avoimia kaikille. 

Luterilaisessa hengellisyydessä mennyt ja tuleva kohtaavat 

Luterilainen hengellisyys keskittyy usein julistettuun ja kirjoitettuun Jumalan sanaan. Sana ja sen mietiskely luovat pohjaa myös rukouselämälle, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan sanallista tai sanatonta puhetta Jumalan kanssa. 

Luterilaisuudessa sana ja sakramentit, eli kaste ja ehtoollinen, liittyvät yhteen. Messussa eli ehtoollisjumalanpalveluksessa ihminen tulee kohdatuksi kokonaisvaltaisesti. Messun elementit ilmentävät sitä, että ihminen on henki, sielu ja ruumis - kolmiyhteisen Jumalan kuva. 

On hyvä tiedostaa, että luterilaisuudessa kohtaavat mennyt ja tuleva. Luterilaisuus liittyy jakamattoman kirkon katoliseen ja apostoliseen perintöön.

Niinpä jumalanpalveluksessa on vaikutteita paitsi jo juutalaisesta synagogajumalanpalveluksesta myös varhaisen kirkon perinnöstä sekä eri vaiheissa eri puolilla kristikuntaa syntyneistä rukouksista ja virsistä. Jo Mikael Agricola hyödynsi rukouskirjassaan kristikunnan yhteistä elävää traditiota. 

1900-luvulla liturginen ja ekumeeninen liike syvensi tietoa jumalanpalveluselämän rikkaudesta entisestään. 

Kirkossamme käytössä olevassa Jumalanpalvelusten kirjassaLinkki avautuu uudessa välilehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä (2000) on ammennettu näistä hedelmistä ja esimerkiksi siitä kirkkojen lähentymisestä, jota lähentymisasiakirja Kaste, ehtoollinen ja virka (BEM 1982) edustaa. 

VirsikirjaLinkki avautuu uudessa välilehdessäkin on ekumeeninen. Siihen sisältyy luterilaisen perinteen lisäksi virsiä eri kirkkokunnista.