Yhteinen kirkollinen kulttuuriperintömme

Kirkollinen kulttuuriperintö on merkittävä osa Suomen kansallista kulttuuriperintöä. Seurakuntien hallussa oleva kulttuuriperintö on Suomessa vanhinta historiallista henkistä ja aineellista kulttuuriomaisuutta.

Tampereen tuomiokirkko täynnä ihmisiä

Kirkon kulttuuriperintöä on kaikki seurakunnan toiminta muuttuvine traditioineen. Aineellista kulttuuriperintöä ovat ympäristö ja rakennukset, kuten kirkkorakennukset, puutarhat ja hautausmaat. Arvokasta kulttuuriperintöä ovat myös kirkossa käytettävät esineet, alttaritaulut ja muu kirkkotaide.

Aineellisesta kulttuuriperinnöstä, kuten hautausmaista, kirkollisista rakennuksista ja esineistöstä huolehtiminen on kirkon lakisääteinen tehtävä.

Kirkot ovat poikkeuksetta paikkakuntiensa merkkirakennuksia. Ne edustavat aikansa huippuarkkitehtuuria.

Kulttuuriperintö rakentaa siltaa historiasta tulevaisuuteen

Kulttuuriperintö ei ole jokapäiväisestä toiminnasta irrallaan oleva menneisyyden asia tai objekti. Kirkko myös luo ja uudistaa kulttuuria koko ajan omalla toiminnallaan. Kulttuuriperinne-käsitettä käytetään etenkin kuvattaessa aineetonta kulttuuriperintöä, kuten esim. kirkollista tapakulttuuria.

Esineet ja kirkkoympäristöt rakentavat yhteyden menneisyyden tapoihin ja rituaaleihin. Kulttuuriperintö rakentaa ja vahvistaa identiteettiämme ja lisää ymmärrystä itsestämme, yhteisöstämme ja yhteiskunnastamme. Oman kulttuuriperintömme tuntemus on edellytys muiden kulttuurien ymmärtämiselle.

Kirkkoympäristöt ovat keskeinen osa kulttuurimaisemaamme. Arjen ja juhlan, työn ja levon rytmi pohjautuu kristilliseen traditioon. Kirkollinen kulttuuriperintö on läsnä vuoden jokaisena päivänä.