Helluntai on Pyhän Hengen juhla

Helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Se kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamisen päivä, kirkon syntymäpäivä. 

Raamatussa kerrotaan ensimmäisen helluntain tapahtumista. Tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Jerusalemiin sadonkorjuujuhlille. Tuolloin Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Ap. t. 2:3-4)

Tämä toteutti Jeesuksen lupaukset ja Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen vuodattamisesta. Pietari saarnasi, suuri joukko ihmisiä kastettiin ja seurakunnan lukumäärä kasvoi noin kolmella tuhannella hengellä. Kaikki paikalla olijat saivat kuulla julistusta omalla kielellään. Tämä korosti kristittyjen yhteyttä ja kristillisen sanoman kuulumista kaikille kansoille.  

Helluntai seurakunnan elämässä

Helluntain liturginen väri on punainen. Alttarille sytytetään kuusi kynttilää kuten muinakin kirkkovuoden suurina juhlapäivinä. Helluntain symboleja ovat Pyhän Hengen symbolit liekki ja kyyhkynen. Helluntaita seuraa helluntaiviikko, jonka aikana puhutaan Pyhän Hengen synnyttämästä elämästä. 

Monissa kielissä helluntain nimi pohjautuu kreikan sanaan pentekoste (viideskymmenes). Suomen kieleen helluntain nimitys tulee ruotsin kautta, sanoista helig dag, pyhä päivä. Erillisenä juhlana helluntaita on vietetty jo 200-luvulta lähtien. 

Helluntai aloitaa kirkkovuodessa ns. helluntaijakson. Kaikki sunnuntai tuomiosunnuntaihin asti eli kirkkovuoden loppuun asti saavat nimensä sen mukaan, kuinka kaukana ne ovat helluntaista. Helluntaijakson aikana pyhien aiheet kertovat siitä, miten monin eri tavoin Pyhä Henki toimii kirkossa.