Sairaalapappi tukee sairaalassa

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on ainutlaatuisen arvokas hauraanakin – kipeänä, kärsivänä, kärsimättömänä ja väsyneenä. Meidät on luotu vuoropuheluun Luojan kanssa elämän kaikissa tilanteissa. Siksi Suomen sairaaloissa toimii yli sata sairaalapappia.

Sairaalapapit ovat kaikkien potilaiden käytettävissä henkilökohtaista keskustelua, rippiä tai sielunhoitoa varten. Tarvittaessa kaikki kirkon palvelut voidaan  tuoda sairaan luo: sairaalassa liitetään ihmisiä seurakunnan jäseneksi, vihitään, siunataan, käydään rippikoulua ja konfirmoidaan.

Sairaalapapin voi kutsua paikalle päivystysluontoisestikin – myös yöllä pappi voi kastaa vastasyntyneen tai rukoilla kuolevan kanssa.

Sairaalapappi ylläpitää toivoa

Sairaalasielunhoitajilla on teologinen peruskoulutus, ja he ovat saaneet tehtäväänsä asiaankuuluvan erikoiskoulutuksen. Sairaalapapin tehtävä ei ole parantaa, vaan ylläpitää toivoa. Silloinkin, kun toivoa paranemisesta ei ole, sairaalapappi tuo toivoa iankaikkisesta elämästä.

Papilla on vähän enemmän aikaa istua sängyn vierellä kuin hoitajilla ja lääkäreillä. Pappi voi jakaa raskaidenkin asioiden taakkaa kuuntelemalla niin, ettei sairaan tarvitse kantaa kuormaa yksin.

Sairaalapapin kanssa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia ja tapahtuvat aina potilaan ja asiakkaan ehdoilla.

Palvelut kuuluvat kaikille

Sairaalapapin palvelut kuuluvat kaikille niitä toivoville – ei siis tarvitse olla kirkon jäsen, jotta voisi kutsua sairaalapapin luokseen.

Sairaalapapit toimivat osana sairaalan organisaatiota, mutta ovat kirkon palveluksessa. Kaikissa suurissa sairaaloissa on vähintään yksi sairaalapappi. Pienten yksiköiden sielunhoidolliset tehtävät hoitaa paikallisseurakunta.

Sairaalapapin tavoittaa usein yksinkertaisimmin sairaalan henkilökunnan avustuksella. Muut papit ja diakoniatyöntekijät, joiden työhön kuuluu myös sairaalakäyntejä, tavoitat paikallisseurakuntien kirkkoherranvirastojen kautta.

Diakoniatyöntekijä sairaan rinnalla kotona

Myös muut kirkon työntekijät, erityisesti diakoniatyöntekijät, kulkevat sairastavan ja läheisten rinnalla. He vierailevat kodeissa, sairaaloissa ja laitoksissa. Monissa seurakunnissa on myös vapaaehtoisia, jotka voivat tarvittaessa auttaa kotona asuvaa sairasta mm. käymällä asioilla, olemalla seurana tai ulkoiluttamalla.

Kun sairaus tuntuu raskaalta, saattaa kaivata kuulijaa tai keskusteluapua. Silloin voi kääntyä myös paikallisen seurakunnan diakoniatyöntekijän puoleen. Diakoniatyöntekijän voi pyytää kotiin käymään, ja tarvittaessa hänen kanssaan on mahdollista sopia muutama säännöllinenkin kotikäyntiaika.

Tavatessa keskustellaan asioista, jotka sairaalla ovat päällimmäisenä mielessä. Diakoniatyöntekijä kunnioittaa aina asiakkaansa oikeutta omiin keskusteluaiheisiin. Hän on virkansa puolesta vaitiolovelvollinen – eli keskustelut jäävät kahdenkeskisiksi. Diakoniatyöntekijän kanssa voi myös rukoilla, laulaa tai lukea Raamattua – asiakkaan toiveiden mukaan.

Oman seurakunnan diakoniatyöntekijään saa parhaiten yhteyden puhelimella tai käymällä diakoniatoimistossa päivystysaikana. Seurakunnat ilmoittavat työntekijöiden yhteystiedot puhelinluettelossa ja usein myös seurakunnan nettisivuilla.

Joskus myös taloudellinen huoli painaa työkyvyttömyyden tai sairaalalaskujen muodossa. Näihinkin voidaan hakea apua yhdessä esimerkiksi sosiaalitoimistosta tai seurakunnasta.