Seurakuntavaalit neljän vuoden välein
Seurakuntavaalit pidetään joka neljäs vuosi marraskuussa. Seuraavat seurakuntavaalit pidetään marraskuussa 2014. Vaaleissa voivat äänestää kaikki seurakunnan 16 vuotta täyttäneet jäsenet
Seurakuntavaaleissa valitaan seurakunnan toimintaa suunnittelevat, kehittävät ja ohjaavat kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsenet.
Vaaleihin asetetaan useammasta ehdokkaasta koostuvia ehdokaslistoja. Ehdokaslistan voi asettaa vähintään kymmenestä seurakunnan äänioikeutetusta jäsenestä koostuva valitsijayhdistys. Ehdolle asettuvan tulee täysi-ikäinen, konfirmoitu kirkon jäsen. Kirkkovaltuustoon ei voida valita saman seurakunnan päätoimista työntekijää.
Vaaleissa ehdokkaan saama ääni lasketaan ehdokaslistan yhteiseen äänimäärään. Eri ehdokasryhmät saavat valtuustopaikkoja saamansa kokonaisäänimäärän mukaan. Vastaava vaalitapa on käytössä kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa.
Seurakuntavaalien historiaa
Seurakuntavaalien alkuvaiheessa oli perhe äänestyksen perusyksikkö. Vuoden 1869 kirkollislain mukaan äänimäärän osuus oli se osuus, jolla perhe osallistui papin palkkaukseen. Perheenpää äänesti koko perheen puolesta. Rajoituksena oli, ettei kenelläkään saanut olla suurempaa äänimäärää kuin 1/6 seurakunnan koko äänimäärästä.
Vuoden 1913 kirkolliskokouksessa hyväksyttiin periaatteessa yleinen äänioikeus. Äänioikeus ei ollut kuitenkaan yhtäläinen, sillä 40 ikävuoden iässä sai yhden lisä-äänen ja 10 vuotta kestäneen avioliiton perusteella sai toisen lisä-äänen. Naiset hyväksyttiin vaalikelpoisiksi kirkollisiin luottamustoimiin 1923, mutta ei kirkolliskokousedustajiksi. Yhtäläinen äänioikeus hyväksyttiin vuonna 1953.
Vaalit samaan aikaan koko maahan
Seurakuntien luottamushenkilöiden vaalitapa uudistui olennaisesti vuonna 1970. Vaaliuudistuksen liikkeelle sysäävinä voimina olivat yhteiskunnallinen kehitys ja käytännön epäkohdat.
Kansankirkko pyrki kokoamaan piiriinsä jäsenistöään mahdollisimman laajasti ja tarjoamaan jäsenilleen osallistumismahdollisuuksia. Otettiin käyttöön suhteellinen vaalitapa. Samalla päätettiin, että vaalit järjestetään samanaikaisesti koko maassa ja että kirkkovaltuuston sekä seurakuntaneuvoston jäsenet ja varajäsenet valitaan kaikki samalla kertaa neljäksi vuodeksi. Aikaisemmin varajäseniä oli valittu tarpeen mukaan pitkin kautta.
Äänestysaktiivisuus nousuun
Vaaliuudistukselle asetetuista tavoitteista toteutui parhaiten äänestysaktiivisuuden kasvu. Ennen vaaliuudistusta kirkonkokouksiin osallistui usein vain kourallinen väkeä. Kerrottiin kirkkoherrasta, joka aloitti vaalikokouksen toteamalla: ”Tässä me raadolliset olemme taas hyljättyinä suorittamassa seurakuntamme luottamusmiesvaalia.” Läsnä olivat rovasti, ruustinna, kanttori, kaksi opettajaa ja yksi talon emäntä.
1960-luvun lopulla tavallisin äänestysprosentti oli hieman yli yksi. Yli puolentoista prosentin äänestysvilkkaus oli poikkeuksellista. Vuonna 1970 äänestysvilkkaus nousi keskimäärin 20 prosenttiin.
Aiemmin ehdokasasettelu oli sattumanvaraista, mutta vaaliuudistuksen myötä ehdokkaat asetettiin ennen vaalitilannetta ja ehdokasasetteluun syntyi monipuolisempaa harkintaa.
Vaaliuudistus onnistui laajentamaan seurakunnan toimintaan osallistuvien joukkoa. Seurakuntahallintoon tuli mukaan niitä, jotka eivät aktiivisesti käy jumalanpalveluksissa tai osallistu seurakunnan toimintaan.
Seurakuntavaalien historiaa koskevan tekstin lähde: Heikki Mäkeläinen: Suomen ev-lut. kirkon vaaliuudistuksen tavoitteet ja niiden toteutuminen. Teologinen aikakauskirja 1978.
Tässä palvelussa
