Naispappeus | |
Naispappeus Suomessa
Pappisvirka on avattu naisille useissa protestanttisissa kirkoissa 1900-luvun loppupuolella. Miespappeuden perinne on säilynyt roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Naispappeus on herättänyt voimakkaita kiistoja monien kirkkojen sisällä.
Naispappeudesta myönteisen päätöksen tehneet kirkot ovat tulkinneet, että miesten toimiminen saarnavirassa varhaiskirkossa on perustunut miehen asemaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisen näkemyksen muututtua sukupuolten tasa-arvoa kannattavaksi pappisviran avaaminen naisille on kehityksen johdonmukainen seuraus, eikä sille ole teologisia esteitä.
Naispappeuden vaiheita Suomessa
- 1913 ensimmäinen nainen (Wendla Ivaska) suoritti Suomessa teologisen loppututkinnon
- 1931 16 naisteologia vetosi arkkipiispa Lauri Ingmaniin työpaikkojen luomiseksi naisteologeille sekä ehdotti rajoitettua sakramentinjako-oikeutta.
- 1932 ensimmäinen naisteologi (Hilja Wallenius) otettiin Helsingin Pohjoisen seurakunnan palvelukseen nuorisotyöntekijäksi.
- 1934 Suomen Naisteologiyhdistys perustettiin
- 1952 Eira Paunu väitteli ensimmäisenä naisena Suomessa teologian tohtoriksi.
- 1953 kirkkolakiin otettiin määräykset naisteologin tehtävistä seurakunnan palveluksessa. Kirkolliskokous asetti komitean tutkimaan naisteologin asemaa kirkossa.
- 1955 Liisa Riippa anoi Kuopion tuomiokapitulilta pappisvihkimystä.
- 1957 komiteamietintö valmistui. Naisteologit ilmoittivat lausunnossaan, että he jäisivät edelleen maallikon asemaan ja kannattivat pappisviran avaamista naisille.
- 1962 mietintö pappisviran avaamisesta jumaluusopillisen loppututkinnon suorittaneille naisille valmistui.
- 1963 kirkolliskokous äänesti ensimmäisen kerran naispappeudesta. Aloite kaatui äänin 68 puolesta, 55 vastaan. Läpimenoon olisi tarvittu 3/4 enemmistö.
- 1963 kirkolliskokous perusti lehtorin viran.
- 1965 ensimmäiset naisteologit suorittivat tuomiokapituleissa lehtorin tutkinnon.
- 1969 ensimmäinen suomalainen naisteologi vihittiin papiksi Ruotsissa.
- 1970 Suomen Naisteologiyhdistys muuttui Suomen kirkon lehtorien yhdistykseksi
- 1976 kirkolliskokouksessa kaatui ehdotus pappisviran avaamisesta naisille äänin 66 puolesta, 37 vastaan.
- 1978 kirkkolakiin tulivat lehtorien uudet oikeudet, mm. oikeus saarnata kirkkoherran luvalla, oikeus avustaa pappia ehtoollisenjaossa, oikeus konfirmoida sekä oikeus jakaa ehtoollista vanhainkodeissa ja sairaaloissa.
- 1984 kirkolliskokouksessa kaatui ehdotus pappisviran avaamisesta naisille äänin 73 puolesta, 32 vastaan.
- 1986 naispappeus hyväksyttiin äänin 87 puolesta, 21 vastaan. Päätöksen liitettiin ponsi, jonka mukaan naispappeuden vastustajilla on kirkossa kotipaikkaoikeus.
- 1988 kirkkolain muutos astui voimaan 1.1. Seitsemässä tuomiokirkossa vihittiin ensimmäiset naispapit 6.3.1988 klo 10, yhteensä 94 naista. Oulun hiippakunnan naispapit ovat saaneet vihkimyksen muissa hiippakunnissa.
- 1990 kirkolliskokous avasi piispan viran naisille. Päätös astui voimaan 1.2.1991.
- 1991 Lehtorien yhdistyksen nimeksi tuli Suomen kirkon naisteologit ry.
- Vuodesta 2000 lähtien piispanvaalissa on ollut käytössä ehdokasasettelu. Sen jälkeen käydyissä piispanvaaleissa on ollut ehdokaina useita naisia.
- Irja Askola vihittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi 12.9.2010
Naispappeus muissa luterilaisissa kirkoissa
Tanskassa ensimmäiset naispapit vihittiin 1948 ja Ruotsissa pappisvirka avattiin naisille vuonna 1958 hallituksen päätöksellä.
Ensimmäinen luterilainen naispiispa, Maria Jepsen, valittiin Saksan evankeliseen kirkkoon vuonna 1992. Luterilaisia naispiispoja on sen jälkeen valittu muun muassa Saksassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Ranskassa, Hollannissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Nicaraguassa, Chilessä, Perussa, Etelä-Afrikassa, Surinamissa ja Hongkongissa.
Muualla verkossa
