Erityispyhiä

 
 

Kynttilänpäivä on valoisa Kristus-juhla

Kynttilöitä, kuva Maria ManeliusKynttilänpäivää on kristikunnassa vietetty erillisenä juhlana 300-luvun puolivälistä lähtien. Kynttilänpäivän raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin, ja sitä vietetään 40. päivänä joulusta.

Joulunvieton vakiinnuttua 25:nteen joulukuuta alettiin kynttilänpäivää viettää helmikuun toisena päivänä. Suomessa kynttilänpäivää vietetään 2.2. tai sitä seuraavana sunnuntaina. Jos se on laskiaissunnuntai, vietetään kynttilänpäivää jo viikkoa aikaisemmin.

Kynttilänpäivän nimi palautuu keskiaikaiseen tapaan vihkiä tänä sunnuntaina vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Vielä nykyisinkin katolisessa kirkossa vihitään kynttilät tämän päivän messussa. Reformaatiosta syntyneissä kirkoissa kynttilöiden vihkimisseromonia on tuntematon.

Kynttilänpäivän teemassa näkyvät valo ja kirkkaus

Jumalan kirkkaus ja valo kuitenkin tulevat esiin päivän teemassa – Kristus, Jumalan kirkkauden säteily – ja raamatunteksteissä. Päivän evankeliumissa vanha Simeon, siunatessaan Jeesus-lasta ja hänen vanhempiaan, ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja kirkkaudesta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille.

Kynttilänpäivä on Kristus-juhla, jolloin liturginen väri on valkoinen ja alttarikynttilöiden lukumäärä on kuusi. Kynttilänpäivä on niin sanottu pistepyhä, mikä tarkoittaa sitä, että sen liturginen väri rajoittuu vain kyseiseen päivään. Kynttilänpäivän jälkeen maanantaista lauantaihin liturginen väri on vihreä ja alttarikynttilöitä on kaksi.

Kynttilänpäivä päättää joulun tapahtumien muistelun. Tämä näkyy muun muassa siten, että viimeistään kynttilänpäivänä puretaan seimiasetelmat, joiden rakentaminen on aloitettu jo adventtina ja viimeiset henkilöt – idän tietäjät – on asetettu Jeesus-lapsen seimen välittömään läheisyyteen loppiaisena.

:

    error