Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Ajankohtaista Uutiset
Kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden käännöksen
Kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden käännöksen
Uutisen julkaisija: Kirkon tiedotuskeskus
(Hae uutistuottajan muut uutiset)
Kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden suomennetun kokonaisuuden tiistaina 6.11. Vanhan testamentin apokryfikirjojen edellinen käännös on vuodelta 1938.
Vanhan testamentin apokryfikirjojen nyt suomennettuun ja hyväksyttyyn kokonaisuuteen kuuluvat Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset, Viisauden kirja, Makkabilaiskirjat ensimmäisestä neljänteen, Sirakin kirja (sekä heprealaisen että kreikkalaisen tekstin mukaan), Manassen rukous, Psalmi 151 sekä Kreikkalainen Esran kirja.
Kirkolliskokouksessa keskusteltiin siitä, voiko Vanhan testamentin apokryfikirjoja painaa kirkkoraamattuihin erillisenä liitteenä. Äänin 73-29 kirkolliskokous päätti, että osa apokryfikirjojen teksteistä voidaan haluttaessa painaa uusiin kirkkoraamattuihin erilliseksi liitteeksi Vanhan testamentin kirjojen jälkeen. Apokryfikirjat erotettaisin Raamatun kirjoista välilehdellä ja erillisellä otsikolla. Liiteosaan hyväksyttyjä apokryfikirjoja ovat Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Ensimmäinen ja Toinen makkabilaiskirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja kreikkalaisen tekstin mukaan, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset sekä Manassen rukous.
Loput (Kolmas ja Neljäs makkabilaiskirja, Sirak heprealaisen tekstin mukaan, Psalmi 151 sekä Kreikkalainen Esra) voidaan julkaista erillisenä julkaisuna. Tekijänoikeudet ovat Kirkon keskusrahastolla.
Eri mieltä oli muun muassa päätoimittaja Leif Nummela, jonka mielestä apokryfikirjoja ei pitäisi painaa kirkkoraamatun liitteeksi, koska se antaisi väärän signaalin. Nummela epäili, että aikaa myöten Raamatun kaanoniin kuulumattomia apokryfikirjoja saatetaan alkaa käyttää teologiseen perusteluun.
Uusi suomennos elvyttää vanhaa viisautta
Apokryfikirjat ovat viime vuosisadan alkupuolelle asti olleet suosittua lukemistoa ja niistä on tullut osa sekä suomalaista että eurooppalaista kulttuuria. Niiden vaikutus tuntuu kansanviisaudessa ja sananlaskuperinteessä, mutta myös kirjallisuudessa, kuvataiteissa ja musiikissa. Luther piti Vanhan testamentin apokryfikirjoja hyvänä ja hyödyllisenä lukea mutta korosti, ettei niillä ollut samaa arvoa kuin Raamatun varsinaisilla kirjoilla.
Vanhan testamentin apokryfikirjat ovat syntyneet hellenistisellä ajalla noin 200 eKr. - 50 jKr. vasta Vanhan testamentin kaanoniin kuuluvan eli siihen hyväksytyn kirjallisuuden jälkeen. Ne eivät siten ole koskaan kuuluneet heprealaiseen Vanhan testamentin kirjakokoelmaan, mutta ovat kyllä olleet osa kreikankielistä Vanhaa testamenttia.
Apokryfinen tarkoittaa salattua tai kätkettyä. Nimityksen antoi kirkkoisä Hieronymos, joka piti monien muiden varhaiskristittyjen tapaan heprealaista Raamatun kokoelmaa ohjeellisena.
Uuden testamentin apokryfikirjoilla (esimerkiksi Tuomaan, Marian ja Juudaksen evankeliumeilla) ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa Raamatun kirjojen rinnalla.
Luontevalla ja nykyaikaisella kielellä
Vanhan testamentin apokryfikirjat ovat olleet mukana vanhoissa suomalaisissa raamatunkäännöksissä vuodesta 1642 aina 1800-luvulle saakka. Muutos apokryfikirjojen asemassa 1800-luvulla johtui osin ajan julkaisupolitiikasta, jonka mukaan kustannukset piti saada mahdollisimman alhaisiksi. Asiaan vaikuttivat myös teologiset syyt.
Edellinen Vanhan testamentin apokryfikirjojen käännös hyväksyttiin kirkolliskokouksessa vuonna 1938 mutta tuo käännös on sota-ajasta johtuneiden kirjapainovaikeuksien vuoksi sisältynyt lähinnä vain isoihin perheraamattuihin. Vuonna 1992 valmistuneen uuden raamatunkäännöksen yhteydessä Vanhan testamentin apokryfikirjat jäivät laman vuoksi ensimmäistä kertaa kääntämättä.
Nyt käännettävänä on ekumeenisista syistä ollut aiempaa laajempi kokonaisuus Vanhan testamentin apokryfikirjoista: katolinen ja ortodoksinen kirkko käyttävät apokryfitekstejä luterilaisia enemmän. Myös ruotsinkielisten seurakuntien käyttämässä Bibel 2000 -käännöksessä on vuoden 1938 suomennosta laajempi valikoima apokryfikirjoja.
Vuoden 1992 raamatunkäännöksen mukaisesti käännöksen tavoitteena on pidetty selkeää, luontevaa ja nykyaikaista kieltä. Apokryfikirjojen teksteille on kuitenkin haluttu sallia raamatunkäännöstä suurempi ilmaisuvapaus.
Käännöskomitealla ekumeeninen kokoonpano
Käännöskomitean puheenjohtajana on toiminut professori emerita Raija Sollamo. Jäseninä ovat toimineet professori Tapani Harviainen, professori Maarit Kaimio ja professori Jarmo Kiilunen. Suomen ortodoksista kirkkoa komiteassa on edustanut teologian maisteri Arimo Nyström, Katolista kirkkoa Suomessa teologian tohtori Talvikki Mattila ja Suomen vapaan kristillisyyden neuvostoa pääsihteeri Väinö A. Hyvönen, henkilökohtaisena varajäsenenään kustannusjohtaja Valtter Luoto. Komitean sihteerinä ja äidinkielen asiantuntijana on työskennellyt Aarre Huhtala.
Kirkolliskokoukselle asiaa on valmistellut käsikirjavaliokunta, jonka puheenjohtajana on toiminut Juha Pihkala. Käsikirjavaliokunta on työstänyt tekstejä vuodesta 2005. Apokryfikirjojen käännöstyö aloitettiin vuonna 2001. (KT 6.11.2007)
Uutisen linkit
Lisää uutisia aiheesta
Oikopolut:
Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteita
